Maahisten vartija

 Raudan maku

Sateen noustessa

Mustasta maasta

Hiljaisuus

Syksyisen metsän tiellä 

Sumun takaa 

Hahmojen tanssi

Sateen äänissä

Kaikujen kohina

Kaukaa soivat rummut

Rummut menneisyydestä

Sieltä, minne 

Vain musta joutsen vie

Rautaisen portin takaa

Vartija meitä tuijottaa

Hiilet silminä 

Sankko suuna 

Viikatteet kämmeninä 

Vanajan mustan veden alla

Ikiaikainen virta

Kolmetoista vuotta unohdusta

Raudan makua

Hitaiden aamujen raahaavaa ääntä

Suolammen syvyyksissä

Maahisten kultainen aarre

Hengetön vaskoolissa

Kertoo tarinaa kiehtovaa

Kaukana Lapin mailla

Tuntureiden soilla

Taottiin suolammen raudasta

Taottiin puukonterä

Taottiin kovaksi kärjestä

Hehkutettiin pehmeäksi lappeelta

Kaiverrettiin kalevalaista 

Tunturikoivua kahvaksi

Sudennahkaa tupeksi

Elämän kuluttama 

Tulen ja jään karkenema

Vielä kerran

Palaa rauta

Sinne, mistä nostettiin

Suolammen syvyyteen

Maahisten kultaisen aarteen

Vartijaksi.

*

Avoin maa

 Pimeyden sylissä
Kylmän kosteuden kädet
Auringon jäähyväiset
Kuolevan kesät jäänteet

Raapivat
Ajan kynnet kasvojani
Uurteissa 
Menneisyyden huolet

Kuka kävelee haudallasi
Ajan tuolla puolen?
Painaa terän kaulallesi
Silmissään vain järven heijastus

Puukiipijän matka
Lehmuksen kyljessä
Lepakon häivähdys
Auringon laskevissa säteissä

Kylmällä pedillä
Hiljaisuus
Hiljaisessa huminassa
Ajatusten pyörteily

Ei ole jumalaa
Vain ajan virta
Vanajan rannoilla

Avoin maa
Vaan ei minulle
Vielä.

*

Syys

 Sateen äänessä
Valuvien muistojen kaiku
Maan tuoksussa
Muistutus kaikesta

Huutosi tuulessa
Tunturien päällä
Varjojen hahmot nurkissa
Kosketuksia nukkuessa
Ääniä hiljaisuudessa

Soivat kellot taas
Äärellä avatun maan
Viimeinen heistä
Ensimmäinen meistä

Tumman mäntymetsän keskellä
Pimeyden sylissä
Suunnaton tie
Varjojen mailla

Haavan arpi
Ei koskaan katoa.

*

Etruskit

Ajan juoksussa
Pronssiin valettujen hahmojen kasvoissa
Ihmisyyden heijastuksia
Kauan sitten kadonneiden sanojen
Kaikuja kivisistä seinistä

Mikä muuttuu 
Kasvojen takana?
Pääkallon hymyssä
Ajan päättymisen lahja

Kantavat rumpujen lyönnit
Sydämen tahtiin
Vuorilta pelloille
Pelloilta synkkien kuusien alle

Lausu sanasi
Etäiselle kuvajaiselle
Hänen kävellessään 
Polkujesi viertä

Hopeaan kiedottujen kääröjen sisällä
Etruskien haudat

Anna 
Tumman veden viedä.

* 

Haikuja

 Auringon kuumuudessa

Tuulen viileydessä

Hitaiden aikojen virran humina

Mäntyjen latvojen huojunnassa

Pitkien päivien paino 

Unettomien öiden unissa

Valvottujen päivien teot

Haikeuden haamujen huhuilut 

Raskasmielisen miehen sielussa

Naakkojen silmien katseissa

Ihmisyyden viisaus

Vanhojen laulujen sanoista

Kyynelten lauluun 

Vihreän meren äärellä 

Löylyjen lyömänä

Rumpujen kumussa

Kokon valossa

Esi-isäin kaiut

Polkujamme kulkee

Kukin yksin 

Huutojamme tuuleen

Ajan ja avaruuden virtaan

Missä valo vaeltaa

Ja menneisyys palaa varjoihin 

Hahmojen seassa

Kasvojen rivit 

Siveltimen vedot

Lakeuksilta 

Auringonkukkien mailta

Tumman lammen rauta

Takojansa lumoaa

Ruosteisen veden taika

Itäisten sanojen helinässä

Kallioiden äänellä 

Puhuvat seidat.

*

Aseveli

 Kävelen 

Muistojen kujia

Aikoja 

Kauan sitten haihtuneita

Kuvia 

Ajan kuluttamia

Taotaan 

Vaikeuksien alla

Ketjut

Verta vahvemmat

Ajan virta 

Kohinassa 

Sanojen kaukaisuus

Valoja vahvempi 

On ystävyys.

*

Värinä

 Tyynen veden hiljaisuus

Udussa kulkevia hahmoja

Auringon säteiden seittejä 

Mihin elämä vei

Kallioiden alla

Mihin antoi 

Peilien heijastukset?

Iiristen välissä

Laaksojen ketjut

Vuorenhuippujen kohoamiset 

Mariaanien hauta

Kuun pinnalta

Värähtelee 

Maailmankaikkeus

Seittejä pitkin kulkee

Tieto ajasta 

Kellotaajuuden lomittuessa

Kosketuksessa

Rikkinäinen mosaiikki 

Tuijottaa katosta

Elämän ikuisia kysymyksiä

Samoja, vaikeita vastauksia

Kuolema muistuttaa 

Sydämen tärkeydestä.

*