Syys

 Sateen äänessä
Valuvien muistojen kaiku
Maan tuoksussa
Muistutus kaikesta

Huutosi tuulessa
Tunturien päällä
Varjojen hahmot nurkissa
Kosketuksia nukkuessa
Ääniä hiljaisuudessa

Soivat kellot taas
Äärellä avatun maan
Viimeinen heistä
Ensimmäinen meistä

Tumman mäntymetsän keskellä
Pimeyden sylissä
Suunnaton tie
Varjojen mailla

Haavan arpi
Ei koskaan katoa.

*

Suolammen heijastus

 Sumu aamuisin

Auringon punertava sävy 

Siltojen läpi loistaa

Keltaisten lehtien alla

Talven tulevat kasvot

Heijastuvat tummasta vedestä

Mustaa verta 

Itkee sydämeni 

Valintojen painava taakka

Ikuisen ylämäen edessä

Ikä painaa 

Jälkensä kasvoilleni 

Kuolema raapii 

Sydämeni kylkeä

Jättää rytmin välistä

Öisin kuulen

Siskoni äänen

Kuiskivan hiljaisia sanoja

Varjona kulkee 

Elontieni mukana

Unissani 

Menneisyys elää uudelleen

Sekoittamalla todellisuuden

Herään kuolonunesta

Vielä kerran

Painajainen rintani päällä 

Pääkallon kuva nauravilla kasvoilla

Kalmankoira ovella

Vartijani 

Kahleitaan tempoo 

Kaikki kaunis

Vain tuhkaa

Vain kivun todellisuus

Erottaa unen todesta

Vain tuskan syvyys

Viisaan tyhmästä

Vain veren väri

Elävän kuolleesta.

Suolammen syvyydessä

Sukuni hauta.

*

Haamu

Haamu menneisyydestä

Laskevan auringon säteissä

Talvi, sen ytimissä

Kultaisen sillan portti

Pimeyden kaiku 

Joka hiljaisuuteen päättyy

Sillä vain hiljaisuuden 

Voi kuulla. 

*

Syys

Mikä maahan on sidottu

Se maahan palaa

Sumuisella suolla

Pitkospuiden äärellä

 Mihin tiesi johtaa, mihin polkusi kaartaa?

Paino sydänalassa

Kuoleman pieni koputus

Omalla rytmillään

Korpin huudon äänessä

On ihmisen kaiku

Liekkien tanssissa

Elämän outo tenho

Vanha kuolee,

Taas kerran vaipuu

Jotta voisi uudestaan herätä

Keväällä surupuvun heittää harteiltaan

Äärellä kosken kuohujen

Kauan sitten eläneiden kaiut

Kivisten seinien äärellä

Menneisyyden kuiskaukset

Vain elämään

Kannattaa kuolla.

*