Soturin matka

 Käy 
Askel 
Kohti pimeää
Käsi 
Keihästä puristaa

Korpin raakunnassa
Kaikkeuden aika
Tummien silmien katseessa
Lopullisen syvin henki 

Tumma veri 
Maahan valuu 
Itseään kiihdyttää 

Jalkojen kantamatta
Maahan polvistuu 
Nostaa päänsä 
Nousevien tähtien luo 

Käsi olkapäälle laskeutuu 
Hellästi puristaa
Keihäs maahan kaatuu 
Kyynel rengaspaitaa kastuttaa

Keveys väsynyttä nostattaa
Raskaus ruumista kavahduttaa
Hiljaa painuu maja tomuun 
Tietoisuus pimeyden hentoon syliin 

Soturin matkan pää 
On korpien kätkö. 

*

Syys

Mikä maahan on sidottu

Se maahan palaa

Sumuisella suolla

Pitkospuiden äärellä

 Mihin tiesi johtaa, mihin polkusi kaartaa?

Paino sydänalassa

Kuoleman pieni koputus

Omalla rytmillään

Korpin huudon äänessä

On ihmisen kaiku

Liekkien tanssissa

Elämän outo tenho

Vanha kuolee,

Taas kerran vaipuu

Jotta voisi uudestaan herätä

Keväällä surupuvun heittää harteiltaan

Äärellä kosken kuohujen

Kauan sitten eläneiden kaiut

Kivisten seinien äärellä

Menneisyyden kuiskaukset

Vain elämään

Kannattaa kuolla.

*

Kenttä

Puhaltaa tuuli

Kuin jäätä kerryttäisi

Iivana Toorinpoika

Tuijottaa kaukaisuuteen

Soi rumpu, yksin

Asepaidan helinän tahtiin

Tanssivat varjot iltanuotiolla

Kuiskivat, sipisivät

Tummia hahmoja silmäkulmassa

Koura sydänalassa

Painaa aika

Iivana Toorinpojan harteita

Valkoinen on parta

Kelottunut on iho

Miekka vyöllä

Kapea kalpa kainalossa

Seisoo vastassa Magnus Eerikinpoika

Jäisen helvetin rannoilta

Nuoruuden tarmo

Yllyttää tuulta

Repii viiriä, puistelee partoja

Korppi kohoaa

Siiville tummille

Kaartelee, huutelee

Jumalat ovat paikalla

Manalan porteilla

Ollaan valmiina

Sulkee silmänsä

Iivana Toorinpoika 

Näkee, ratsastajan 

Vaalean, hurjan

Läpi kentän laukkaavan

Kohtaa voima

Karhun ja suden

Monesta nousee yksi

Pelosta kohoaa raivo

Suistuu maahan viiri

Kuolevan mukana 

Seisoo Iivana Toorinpoika 

Miekka veressä, asepaita hurmeessa

Seisoo yksin

Mutta makaa Magnus Eerikinpoika. 

*