Tyynen veden hiljaisuus
Udussa kulkevia hahmoja
Auringon säteiden seittejä
Mihin elämä vei
Kallioiden alla
Mihin antoi
Peilien heijastukset?
Iiristen välissä
Laaksojen ketjut
Vuorenhuippujen kohoamiset
Mariaanien hauta
Kuun pinnalta
Värähtelee
Maailmankaikkeus
Seittejä pitkin kulkee
Tieto ajasta
Kellotaajuuden lomittuessa
Kosketuksessa
Rikkinäinen mosaiikki
Tuijottaa katosta
Elämän ikuisia kysymyksiä
Samoja, vaikeita vastauksia
Kuolema muistuttaa
Sydämen tärkeydestä.
*
Kävelen
Keväisen aamun säteissä
Katselen
Lintujen lentoa
Yhden ajan loppua
Vereni kantama kirous
Nojaa olkapäähäni
Hymyilee ikuista hymyään
Hivelee niskaani
Kuiskii hitaita sanojaan
Rautaisten porttien toiselta puolelta
Epärytmisen taonnan tahdissa
Avaamattomien ovien tuska
Takaraivossani
Sanomattomien sanojen paino
Kasaan painuneiden hartioiden päällä
Tekemättömien tekojen aaveet
Leijuvat silmieni edessä
Tulevaisuuteni
Kulki muille teille
Haaveeni
Kuoli aikaiseen hautaan
Aika ajoi kiinni
Epäröivän
Tunnen luisen käden kädessäni
Pohjattomien silmien katseen
Pakenin
Sitä, joka meidät kaikki löytää
Tanssiin, viimeiseen
Kukkivien kirsikoiden aikaan
Kuolevat haaveet.
*
Kuoleman pieni koputus
Jokaisen lyönnin vieressä
Hiljainen tuoni
Seisoo ja hymyilee
Sillä on sukusi kasvot
Sillä on veresi vaakuna
Vie minut, sanot
Vie jo pois
Älä pidä löysässä hirressä
Hän hymyilee,
Kääntyy ja kävelee
Ei ollut tänään päiväsi
Vaikka kolmastoista.
*
Valo mailleen painuu
Pimeys saapuu
Etkö tunne
Ajan painoa?
Kuinka se hartioilla
Maata kohti vetää
Aina enemmän painaa
Yö kutsuu
Hiljaa kuiskii
Raskaaseen uneen nukahtamaan
Uneen, kuin tummaan lampeen
Jääkylmän veden syliin
Hiljaa kylmyys jäsenet kangistaa
Kunnes sydämen pysäyttää
Sydämen, joka jo eläissään
Tummuutta kantoi.
