Suden laulu

 

Mis on suden luonto

Kalevalanpojan kutsu

Kurjen laulu suolla

Sumun seassa jolkottaa

Laumaa etsii, ulvoo

Kun kuu taivasta hallitsee

Kahtalainen on maailmansa

Kuun ja Auringon loistaessa

Tumman suolammen heijastuksissa

Maahisten kullan tenho

Suoraudan taonnan hehkussa

Kuiskailevat menneiden päivien haamut

Puukonterän uurteissa

Verenperinnön kahleiden helinä

Eellusmiesten kävellessä vastaan

Etiäisten lentäessä linnun lailla

Mikä on tämän maailman raja?

Manalan rajalta

Vain yhdet jäljet

Ja kaukainen suden laulu.

*

Petäjä

Mikä tuhosi jumalat

Vanhojen seitojen ajat

Kun kalliot puhuivat

Ihmisen kielellä 

Ystäväni,

Naulaa peuran kallo petäjään

Päästä hänet

Takaisin yliseen

Anna rauha yhdelle sielulle

Kun omallesi et

Varjot hiipivät luoksesi

Puhuen haaraisella kielellä 

Suitsukkeensavussa 

Louen taian tenho 

Taotun terän viileys

Mustan lammen syvyyksistä

Tulen ja veden liitto

Suonen sykkivän vieressä

Sampoa et saa

Hiiden hirveä tavoittele

Mustan joutsenen laulu 

Sillä viimeisellä joella. 

* 

Luut

 Luuni lepäävät

Vuorten huipulla

Tuolla jossain

Kutsuen minua

Kuoleman koskettama

Aina yksin 

Tumman lammen heijasteessa

Näen itseni 

Ja se näkee sisimpääni 

Anna minulle hiljaisuus

Tuulen pyyhkiessä hikeäni 

Kumartuessani näkemään 

Edellisen elämäni 

*

Valo mailleen

Valo mailleen painuu
Pimeys saapuu
Etkö tunne
Ajan painoa?
Kuinka se hartioilla
Maata kohti vetää
Aina enemmän painaa
Yö kutsuu
Hiljaa kuiskii
Raskaaseen uneen nukahtamaan
Uneen, kuin tummaan lampeen
Jääkylmän veden syliin
Hiljaa kylmyys jäsenet kangistaa
Kunnes sydämen pysäyttää
Sydämen, joka jo eläissään
Tummuutta kantoi.