Huominen

 Laulavat
Pääskyt keväästä
Laulavat laulun
Vanhan kuin elämä
Koivun kukkiessa

Yöttömän yön auringon säteissä
Koko vuoden lämpö
Huomisen huolet
Talven riesoiksi menkööt

Kenelle raaputat
Nimesi graniitin kylkeen?
Kuka on lausuva nimesi
Kun lautturi jo sinua vie?

Vanhan miehen kuoren alla
Sama nuori poika
Joka katsoo laskematon aurinkoa
Ja tuntee elämän riemun sisällään
Käsi kättä koskettaa
Kyynel poskelta vierähtää

Laula laulusi, pääskynen
Laula kaukomaista
Jonne lähdet talvisin
Laula paluusta
Juurille vaarojen
Yöttömään yöhön
Äärelle seitojen
Vanhojen hautakumpujen

Elämän kierrossa
Kipinä tuhkassa
Hiilen tummuus roihussa
Suolammen syvyydessä
On raudan koti

Laula laulusi, pääskynen
Laula
Huominen.

*

Petäjä

Mikä tuhosi jumalat

Vanhojen seitojen ajat

Kun kalliot puhuivat

Ihmisen kielellä 

Ystäväni,

Naulaa peuran kallo petäjään

Päästä hänet

Takaisin yliseen

Anna rauha yhdelle sielulle

Kun omallesi et

Varjot hiipivät luoksesi

Puhuen haaraisella kielellä 

Suitsukkeensavussa 

Louen taian tenho 

Taotun terän viileys

Mustan lammen syvyyksistä

Tulen ja veden liitto

Suonen sykkivän vieressä

Sampoa et saa

Hiiden hirveä tavoittele

Mustan joutsenen laulu 

Sillä viimeisellä joella. 

* 

Teräksen aika

Sotarummun kumu
Kantaa kallioiden ääristä
Tiivistyy ääniaaltojen mukana
Hämärien hahmojen armeija
Kellotaajuuden yläpuolella
Nousee maasta
Unelmien tiivistymä
Valtakunta ajan takaa

Maankuori aukeaa
Jylisevät pasuunat
Eteenpäin syöksyvät
Elävien kuolleiden aamunkoit
Tuhoaallon voimalla
Kaiken mukaansa tempaa
Palavan valon johdolla

Palokärki takoo
Jäisen männyn kyljessä
Yksin nakuttaa
Aamusta iltaan
Kaiku kauas kantaa

Pysähtyy hyöky
Hiljaa vesi vähenee
Lirusiksi laihenee
Lyö rumpu
Uutta aaltoa kohottaa
Kuolleet eloon herättää

Aurinkotuulesta puristetaan
Energiaa kiteytetään
Rauta hiilen kanssa teräkseksi taotaan
Ahjon taika,
Ihmisen aika

Rumpu vaimenee
Hahmot tuuleen haihtunee
Ja seidan rauha palannee.