Mikä tuhosi jumalat
Vanhojen seitojen ajat
Kun kalliot puhuivat
Ihmisen kielellä
Ystäväni,
Naulaa peuran kallo petäjään
Päästä hänet
Takaisin yliseen
Anna rauha yhdelle sielulle
Kun omallesi et
Varjot hiipivät luoksesi
Puhuen haaraisella kielellä
Suitsukkeensavussa
Louen taian tenho
Taotun terän viileys
Mustan lammen syvyyksistä
Tulen ja veden liitto
Suonen sykkivän vieressä
Sampoa et saa
Hiiden hirveä tavoittele
Mustan joutsenen laulu
Sillä viimeisellä joella.
*
Pitkät päivät
Maailman lopussa
Aikojen alussa
Huutavien hullujen kujalla
Tulikirjaimin
Kirjoitetaan sanat seiniin
Äänellä ihmispäisen korpin
Kerrotaan tarinaa
Kaukaisista ajoista
Kallion ihmisistä
Kivensisäisestä heimosta
Kuule
Kuule
Ne puhuvat taas
Kuule
Ne kuiskaavat taas
Varjojen leikkiä seidan luona
Kulkevat alisesta
Meidän joukossamme
Silmissä, ei elämää
Vain tumman lammen syleily
Sylissään jäisen ve'en lempi
Ilmassa roudan merkit
Kuolevan kesän veri
Järven pinnalla
Hämärä sumuna nousee
Maan läpi
Tihkuu Manalan kaivoista
Hiidenkirnuista sikeää
Pimeän aika
Elon aika
Heille, jotka vaeltavat
Älä saaliiksi jää
Heille
Puukonterän ornamentit
Veriuran vieressä
Loistonsa saavat.
