Valheiden jäljet

 Yö antaa
Huomisen kuolla puolestaan
Suru puhuu äänellä
Jonka kuulen kaiussa
Koskaan palaavassa

Valheista versovat
Orapiikkien varvut
Painautuvat lihaan
Jättäen arpensa

Kauniiden sanojen tuoksussa
On tekojen rumat jäljet
Tajuamisen tuskassa
On itsesäälin ilkeä lemu
Pohjalla
On turha räpiköidä

Näen kyyneleisten silmien itkun
Kuulen vihaisten sanojen ruoskat
Tunnen syyllisyyden pyrkivän ulos

Ikuisuus on lyhyt aika
Petettyjen sydämissä
Anteeksiantamatta

Näen peilistä
Pääkallon rumat kasvot
Sen puristaessa sieluni ytimiä
Pettäjän palkka
On sydänverellä maalattu
Ikuiseen yksinäisyyteen tuomittuna
Sekin on liian kevyt rangaistus

Rakkaudettomuuden sellissä
On vain kuolemaantuomittuja.

*

Suolampi

Tunnen

Terän uppoavan lihaani

Kipu, se salamoi

Kunnes rentouttaa

Sillä tuska sitoo maahan

Suomalmista taotun raudan läpi

Tunnen suolammen viileyden

Sen syvyyden

Se kutsuu, kuiskii

Käteni antamaan

Lipumaan syvemmälle

Viileyteen, kylmään

Takaisin routaan

Joka ei koskaan sula.

*

Juoksijan unelma

Ilta pimenee
Valot himmenee
Jalat kantaa
Vain tuuli antaa
Hetken vilpoisen

Kipu on ystävä
Kipu on vieressä
Kipu on veressä
Joka jäseniin virtaa
Kipu on siinä
Kaikki muu poissa

Kysyt
"Kuka hullu itseään piiskaa
Poluilla uuvuttaa?"
Räntäsateessa kun huutaa
Tuska helpottaa

Kipu on ystävä
Aina lähellä
Jäsenten tehtävä
On eteenpäin liidellä

Juoksijan unelma
On kipu vieressä
Tuska hiessä
Tuli keuhkoissa
Lyijy jaloissa

Vielä jalat kantaa
Vaikka elämä uuvuttaa
Poluilla uudelleensyntyy
Tuskasta ponnistaa

Vain juoksija tietää
Kipu on ystävä
Aina vieressä
Askel kivusta nautintoon
On juoksijan unelma.