Unettomien öiden
Läpikuultava harso
Peittää silmieni sävyn
Juopuneet aivoni
Näkevät kangastuksia
Suojakuoren läpi
Halkeamista kasvaa
Pieniä varpuja
Kyynelten kastelemia
Rautaemon kasvattama
Hakee lämpöä
Kuin vampyyri yössä
Vaan mitä voi rakastaa
Jos ei rakasta itseään?
Myöhäisen kevään valossa
Leijailee lumihiutaleita
Jäisten laaksojen muistoissa
Lauletaan orjuuden kahleista
Veren punaisena virratessa
Rautaa kantaessa
Vuodenkierrossa
Tanssimme takaperin
Kuilun reunalla
Tasapainoilemme
Katsomme horisontin taakse
Emmekä näe kohtaloa
Ainoa totuus
On mustan mullan värinen.
*
