Uudestisyntynyt

Talven pimeimpänä hetkenä
Tarinaa kerrotaan
Pojasta, miehestä
Joka nousi kuolleista
Pimeyden valtakunnasta
Löysi tiensä valoon
Edes pimein pimeys
Ei häntä voi tavoittaa
Ei, ei häntä
Joka kokenutta sydäntä kantaa
Metsän voimaa sisimmässään
Suden ulvontaa laulussaan
Vastaa kaukana kutsuun
Ei talven voimaa yksin enää kohtaa
Taipuu vaan ei murru
Katsovat, kumartavat nähdessään
Uudestisyntynyttä
Sillä vain tuhkasta
Kasvaa uusi elämä.


*

Johannes

Näen
Kultaisen linnankaaren
Purppuranpunaisten saappaiden leimun
Huomisen huolen
Liehuvien lippujen loiston

Kuulen
Ihmisen himojen voiman
Kaltaisteni krokotiilinkyyneleiden kaiun
Veren ja lihan heikkouden teräksen alla
Korulauseiden tyhjyyden
Munkkien hymnin kammioissa

Tunnen
Miekankahvan painon
Kultaisten lankojen karheuden
Auringon polttavan voiman
Kahleiden kireyden
Menneisyyden painon

Maistan
Katkeruuden kirpeyden
Kyynelten suolaisuuden
Huulten makean petollisuuden
Voiton sahramin
Viinin turruttavan turvallisuuden

Vanha kuolee
Ja vain tuhka elää.