Sudenpoika

 Pimeän marraskuun tähtien alla
Kaukaisten maailmojen tenho
Niiden vilkutellessa
Menneisyyden valoja

Sudenpojan rinnassa 
Melankolian hiilenmuren
Elämän mahdin edessä
Sen musertavan voiman alla
Katoavan ajan perhosten tanssi

Katseessaan 
Tummien korpien kaiku
Äänessään 
Tunturien sävel

Ei ole 
Annettu puntaria
Jolla sydämiä punnitaan
Jolla sieluja tuomitaan

Vain katseensa
Joka näkee pidemmälle
Syvemmälle
Maankuoren alle
Tuonelan virtojen ylitse

Otavan takana
Pohjantähden alla
On verensä perintö
On sukupolvien kaiku

Sydämenlyöntiesi määrä
On aina sama.

*

Kyynelten tie

 Kyynelten tieltä rauhaan
Huokausten lepoon 
Kuulee kaikkeus äänesi

Sisimpäsi seinille
Maalataan väreillä 
Kuiskausten sillan lauseet

Sydämesi rytmin sekaan
Piilotetaan sanojen kaiku
Elämän sykkeeseen hukutetaan

Kyynelten tieltä rauhaan
Huokausten lepoon 
Kuulee kaikkeus äänesi

Laulujen kietovaan hymniin
Sävelten loisteeseen upotaan
Iankaikkisuuden syliin vajotaan

Kyynelten tieltä rauhaan
Huokausten lepoon 
Kuulee kaikkeus äänesi

Vain tuhkan armosta
On maailman tuska.

*

Kesäyö

Hiljaisuus

Pimeiden verhojen takana

Naurujen heijastus

Seinien uurteista

Iloisten kasvojen rivit

Kuin okavyön pisto

Sydämeni ympärillä

Näen pääkallon

Hymyn takana

Tunnen talven viiman

Kesätuulen mukana

Iloisuudessa 

Surun siemen

Naurussa

Hiljaisuuden ydin 

Aamuissa

Näen langan lyhenevän

Näen 

Maailmankaikkeuden

Välähdyksenä mielessäni

Näen aika-avaruuden

Hopealankojen verkon 

Valkoisten valheiden kudelman

Naamion 

Jonka takana 

Tyhjyyden iättömät kasvot

Mittaamattoman pimeyden sylin 

Elät vain niin kauan

Kuin nimesi lausutaan

Erakkojen kohtalona

Elävien kuolleiden maailma.

*

 

Syys

Syksy

Sen tuuli

Sen sade

Sen hämärä, aina vain kohoava

Hiljaisuus

Pääskysten leikkien jälkeen

Katson ja tajuan

Haistan savun, kitkerän

Pelikoneiden kilinän

Näen iloisen naamion taakse

Tytön, joka haluaa kuolla

Voiko kuoleva kantaa elämän toivoa?

Oma vihani, epätoivosta syntyvä

Hedelmätön

Ei joki uomaansa käskystä muuta

Hän maalaa digitaalisen kulissin

Koska pelkää itseään 

Koska pelkää ihmisten näkevän

Jäävänsä paitsi

Hän haluaisi laulaa

Tunturin laella

Ei kellekään, vain laulamisen ilosta

Vain sen itsensä vuoksi

Mutta liikaa on häntä rikottu

Sirpaleina, mieli

Vielä kokoamatta

Mosaiikki

Odottaa tekijäänsä

Minä,

Näkyjen näkijä

Haistan pohjoistuulta 

Kaipaan sinne, mitä ei enää ole

Heitä, joita ei ole

Sillä kuoleman rautaporttien takaa

Ei kättä kurotella

Sillä vain elämän iloisen tanssin sävel

On melankolia. 

Aurinko

Laula laulusi 

Vielä kun voit

Kello käy, 

Laskee aurinko, kerran

Vielä nousee, polttavana

Lopun alku on alkanut

Oletko valmis? 

Unessani näen

Kolme tuomiota

Ja tyhjän maan

Ahneus saa aina palkkansa

Nyt on meidän vuoromme

Miljoonien vuosien tanssissa

Aikamme

On täysi. 

Uusi aika

Katson linnun lentoa
Kuin päiviä viimeisiä
Sydämeni vanhoja kuvia
Keihäsmiesten syviä rivejä
Sotilaiden hautoja
Kunnian viimeisiä jäämiä

Mutta mihin tarvitaan keihäsmiestä
Kun muuttuu maailma
Uhka uusi, niin syvä
Ettei se aseilla taltu
Ja katson, nuoria
Sotureita uuden ajan
Joita emme vielä edes tiedä
He tekevät kapinaa
Meidän vanhojen takia
Me nostamme nyrkkimme heitä vastaan
Vaikka riveihinsä pitäisi liittyä
Toivottavasti, meidät murskataan
Sillä sen olemme ansainneet
Ja he tulevan.

Kulkee maailma

Kulkee maailma
Omalla tavallaan
Huojahtelee radallaan
Mihin menee, sitä tiedä ei
Luode vai vuoksi, kaiken vei

Sillä olen nähnyt Jumalan
Katuojaan kaatuvan
Ja Saatanan
Bemarilla ohi ajavan

Maailma kiertää radallaan
Ei sitä kahletta poiskaan saa
Niin kauan kulkenut on maailma
Mutta niin vähän muuttunut
Elämän riemukaaren alla
Niin vähän puuttunut

Sillä olen tuntenut
Puukonterän valtimolla
Sillä olen kantanut
Raskaan teräksen hartioilla

Kukkivat omenapuut
Ja hiljaa virtaa Don
Mikä vika ihmisessä on
Kun vanhana syntyy
Ja nuorena murehtii

Sillä olen nähnyt Jumalan
Katuojaan kaatuvan
Ja Saatanan
Bemarilla ohi ajavan

Sillä olen nähnyt Jumalan
Katuojaan kaatuvan
Ja Saatanan
Bemarilla ohi ajavan

Aika

Pimeydestä
Nousee mennyt
Elävänä
Kuolleiden joukosta
Kosketan,
Se haihtuu pimeyteen
Yhtäkkiä näen ajan
Sen hiljaiset kaaret
Sen valtavan koon
Kuulen,
Sen hiljaisen kuminan
Halki avaruuden tyhjyyden
Näen sen hiovan
Ihmisenkuorta
Pois uurtavan
Nuoruuden pehmeyttä
Tajuan viimeinkin ajan
Ja että lopulta kaikki
On olematonta
Me hajoamme aurinkotuuleen
Ja miljardien ihmisen pienten vuosien jälkeen
Synnytämme uuden tähden
Itsestämme.

Mielen taikuri

Hitaus kierrossa
Nopeus ajatuksissa
Mielen taikuri
Taikoo ajatuksiasi
Tunteitasi hän hallitsee
Näppärästi kadottaa
Punaisen langan pään
Itsepetoksen huntuun verhoaa
Kaiken kauhean
Taikuri, se mieli on
Tanssivan dervissin perikuva
Humalassa selvinpäin
Todellisuutta paossa
Ihmiskunnan puolesta
Jotta maan täyttäisimme.