Muutos

 

Viikatteella niitetään 

Elämän valoisaa viljaa

Niitetään toivon itujen tainta 

Jonka vapauden aurinko kasvattaa

Aurinko on tähti taivaalla

Sille esitän kysymykseni 

Tyhjiin vastauksiin piiloutuu 

Vuosisatojen häpeä

Muutoksen voimaa 

Huudetaan katujen kulmissa

Kynttilöiden palaessa

Sähkövalojen loisteessa

On hiljaisen itkun aika

Nuoruuden valuessa

Pehmeiden seinien sisällä 

Päivien muuttuessa 

Taipuneen katajan väriseksi

Varjojen noustessa

Kuulemme kuiskinnan pimeydestä

Sykkivien suonien kohinassa

Vaatii sydämemme yhtä

 

Muutosta.

Kaakkurin laulu

 

Kuolema kuljettaa

Miekkaansa elämän tahkolla

Hioo rosoiseksi 

Terän jonka langettaa

Hiipuvan valon äärellä

Heijastusten maailma vilkuttaa 

Linnan seinien sisällä kaikuu 

Menneiden elämien kaiut

Kiven matka hiekaksi

Ikuisuuden määrättömyys

Lausumattomien sanojen kaipaus

Saviseen maahan 

Haudattuna Reininmaan verenperintö

Jääkauden jälkeiseen multaan

Kauas pohjolaan

Sammaloituneiden ristien alla

Sinisen veren salaisuudet

Viimeisten pääskyjen mukana

Katoaa kesän lämpö 

Syksyn viileyden edeltä

Huominen on menneidensä orja

Maa on syntinen laulunsa

Hulluuden äärelle 

On kaivettu totuuden hauta

Hyvien aikomusten polulle

On naulattu kultaharkkojen ristejä

Hopealangoista on kudottu

Narrien naamioiden kyyneleet

Maailmanratas huojuu

Aikansa tahtiin 

Tanssivat tulet taivaalla

Aurinkotuulen mukana

Tappavan kauneuden lailla

Kuin sudenkorennot ruskossa

Tunturilammen äärellä 

Vain kaakkurin laulu.

*

Bayraktar

Miehittäjät tulivat idästä

Formuissa uusissa, koneisto kuosissa

Mut suli heidän aseensa puomilla

Bayraktar

Tankistit puskissa piilee

Keittoa ryystää ja puhaltaa hiileen

Mutta rasva jo paloi ja kiehui jo yli

Bayraktar

Lampaat tulivat idästä

Tehdäkseen utopian Auringon Isästä

Mutta paras paimen on meistä

Bayraktar

Väitteensä aseena huojuu

Tykit ja raketit alkavat puhuu 

Meil viimeinen sana on

Bayraktar

Miliisi avaa keissinsä kuolleista

Ei jälkeä jäljelle jää, syyllistä

Ketä syyttävät kaukana idässä? 

Bayraktar

Halusivat vallata voimalla

Annamme takaisin innolla roimalla

Ryssien rosvot haamuiksi tekee

Bayraktar

Kremlin mulkku propagandaa vääntää

Kansa uskoo mihin vain päänsä kääntää

Nyt uusi on tsaari kun tyhjä on laari

Bayraktar

*

(Vapaa suomennos laulusta Bayraktar) 

Faaraoiden laulu

Aika kuluu

Hitaudella on virtansa

Tiimalasin sisuksissa

Kun vuosi vaihtuu

Missä olin, silloin kerran

Taaksejääneet

Vain harmaiden haamujen rivi

Naurut, jotka kimpoilevat mieleni seinistä

Uusi, mitä se tuo? 

Kouristuksia mahanpohjassa

Kuulen sen kuiskivan:

Vuoksella on vain yksi suunta

Sen aikojen alun virta

Hitauden julma huvi

Kun maailmanratas nitisee

Aika hioo kasvojesi pehmeyden

Karkeaksi paperiksi

Huomaat 

Aika, 

Aika on julma jumala

Olet elossa 

Vain kun nimesi lausutaan

Ja sitten

Aavikon hiljaisuus

Kuolleiden kaupungissa

Siellä, mihin aurinko laskee

Faaraoiden laulut

Ovat sinun kohtalosi. 

*

Kulkee maailma

Kulkee maailma
Omalla tavallaan
Huojahtelee radallaan
Mihin menee, sitä tiedä ei
Luode vai vuoksi, kaiken vei

Sillä olen nähnyt Jumalan
Katuojaan kaatuvan
Ja Saatanan
Bemarilla ohi ajavan

Maailma kiertää radallaan
Ei sitä kahletta poiskaan saa
Niin kauan kulkenut on maailma
Mutta niin vähän muuttunut
Elämän riemukaaren alla
Niin vähän puuttunut

Sillä olen tuntenut
Puukonterän valtimolla
Sillä olen kantanut
Raskaan teräksen hartioilla

Kukkivat omenapuut
Ja hiljaa virtaa Don
Mikä vika ihmisessä on
Kun vanhana syntyy
Ja nuorena murehtii

Sillä olen nähnyt Jumalan
Katuojaan kaatuvan
Ja Saatanan
Bemarilla ohi ajavan

Sillä olen nähnyt Jumalan
Katuojaan kaatuvan
Ja Saatanan
Bemarilla ohi ajavan

Kommarin poika

Minä istuin aukion päähän
Jäin ihmettä katselemaan
Joukko kuin yhdestä puusta tehty
yllytti tunnelmaansa
Minä ihailin villiä voimaa
Minä nöyristä lapsista nöyrin
Ja kun puhuja lähetti sankarit matkaan
Jäin tulevaa odottamaan

Minä olin kommarin poika
Lähes sankari siis itsekin
Vielä nousisin korkeammalle kuin muut
Vielä isäänikin paremmin

Minä nukahdin aukion päähän
Unen kivihiilen katkuisen näin
Minä näin työläisen hurjapäisen ja varman
Syöksyvän ylöspäin
Ylöspäin läpi lasikaton paksun
Kohti maailman historiaa
Hänen käsissään kiilsi ihmisten kulta
Kun hän irtosi otteesta maan

Minä olin kommarin poika
Lähes sankari siis itsekin
Vielä nousisin korkeammalle kuin muut
Vielä isäänikin paremmin

Vallan salien aavoilla tuulee
Niinkuin ulapalla Siperian
Ja vallan tien päässä on taivaassa reikä
Ovi miltei mahdottomaan

Minä olin kommarin poika
Lähes sankari siis itsekin
Vielä nousisin korkeammalle kuin muut
Vielä isäänikin paremmin

Vanhat sävelet,

korpin kaiun jäljet

Huomisen huolet,

menneen iäinen taakka

Puhun sanoja

kauan kuolleen kielen

Poikain tulen ja jään

Vuonojen jäisten

Kauan kadonneiden

En freki renna.

Son Ar Chistr

Laulu vanha ilkamoi

Sanoillaan, joita ei enää ole
Sanoo, penni lasista
Penni unohduksesta

Mitä on meillä, jäljellä?
Täällä maailman perukoilla
Ikiroudan maassa?
Ei ole kuninkaita
Ei vanhoja taruja
Vain honkametsiä
Suomättään poimuja
Jäänteitä menneestä
Ankaruuden päivistä
Ei ole meillä
Vanhaa laulua jäljellä
Kaiken unohduksesta
Lasillisen äärellä

On vain korpin huuto.