Linnavuori

 Jäisen härmän seassa

Muisto menneestä kesästä

Syvällä graniitin sisässä

Auringon lämmön hiven

Pakkasen raapiessa kasvoja

Kantaa pihlaja

Pyhyytensä painoa

Harteillaan

Talven leutoa

Huomisen huolia

Tikan taonnassa 

Hitaiden päivien kulku

Synkkien kuusistojen varjossa

Häivähdyksiä olennoista

Kauan täällä vaeltaneista

Taottiin kirjokansi 

Taottiin kauan sitten

Taottiin kirjavaksi

Taottiin loistavaksi

Taottiin kullasta aurinko 

Taottiin hopeasta pilvet 

Taottiin raudasta myrskyt

Petäjässä

Mesikämmenen kallo 

Yliselle tavoittelee 

Elämälle vihelteleepi

Tuulella kuiskaileepi 

Linnavuoren laella

Soturi kauas katsoo

Katsoo kohti itää 

Katsoo soihtujen ketjua

Kuuleepi sotarummun kumua

Naakan silmissä

On ihmisen katse.

*

Varjaagi

Miekkaan vyötän elämäni
Kalpaan kahlehdin eloni
Kaukomaille kulkenempi
Peninkulmia mittailen
Päärin tyttärelle annoin
Sydämeni polvillani
Verilleni ainootani
Mustan verejen vuojatin
Rengaspaita helkähtellee
Sotisopa soitteleepi
Lippua kaiholla kannan
Värejä vieraiden maiden
Keisarin hovia vahdin
Kirveellä merkkiä miehen
Kirvesmiehen toisenlaisen
Joukossa pohojanmiesten
Hurmehella ruotsien
Kilvet kastellaan aamuisin
Janitsaarien huutojen
Kuulen takana muurien
Saappaat viimeisen keisarin
Purppuralla punattuja
Iltaruskolla siunatut
Lapikkaat päämiehen nuoren
Kerran kaatuva on valli
Mureneva muurit paksut
Luki loitsunsa shamaani
Tietäjä iänikuinen
Silmätön kauasnäkevä
Niin kaatuvat valtakunnat
Katoavat kultasalit
Ajan virtaan hukkunevat
Niin huuhtoo tuuli luitansa
Kalmoja vire viiltänee
Aavoilla saloilla noilla
Merien monen rannalla.

Iku-Tiera ja Hiien hirvi

Kulki kiivaast koikkalaine 
Jokusen kuusen ikäne
Siinä nopeasti lasetteli
Polkujansa poikkelehti
Hiien hirvettä tavotteli
Sarvipäätä koetteli
Keihäs keikku olallansa 
Teräksenä kimalteli 
Sille hiljaa puheli
"Anna mulle yksi vielä
Toista en huolehi 
Kolomatta konsanansa
Ollos viimone karvaturpa
Jonka kallon koputtelen
Petäjähän nakkelehen"
Hiisi hiljaa kuiskutteli 
Poroansa poikutteli
Sarvipäätä mierotteli
"Kulje ohi metsämiehen
Iku-Tieraa kutittele
Keihäsmiestä kiusottele
Viimokseksi vannoo valal
Ainooksi tulevaksehen
Koeta poikane onneas 
Hiien hirvee yhyttele!"
Näki hirven Iku-Tiera
Keihästänsä viritteli
Kovasti hää tempasihe
Lapaan osu, kaato peuran
Vuoti veri, kuohu hurme
Potki hirvi, tuli turma
Hiisi hiljaa itkeskeli 
Tieraa siitä maanitteli
"Viimosen anna ollakin 
Tämän karjan kaatajaisten 
Tahi Tuonen tummaan virtaan
Väinön sut pistän laulamaan
Sylehen syykseen hukkumaan!"
Kumarteli Iku-Tiera
Hiittä siinä lohdutteli 
"Viimone on karvaturpa
Jonka keihäällä kellistän 
Seipäälläni seivästänen 
Juoskoon Hiien hirvi rauhas
Leppeästi kuljeskelkoon
Valalla vannottakohon
Verellä vahvistettakoon."
Myöntyi Hiisi verivalaan
Hyväks luki riimuisensa 
Siispä oli rauhassansa 
Hiien karja keihäiltänsä
Seipäiltä säästyi semminkin.