Traumojen hinta

 Kuuntelen

Tyhjyyden ääntä

Tekojeni kaiut

Traumojen aaltojen osuessa

Elämäni virran rantoihin

Rautaemon kasvattamalle

Epäilyksen siemen

Heijastettuna valkokankaalle

Sanojen painojen kuuntelu

Pääkallo kasvojen takaa

Hymyilee ikuista hymyään

Menetin hänet

Koska en osannut luottaa

Että vakautta on olemassa

Että puukonterä selässä

Ei ole normaaliuden mitta

He sanoivat minulle

Kuolevansa

Ellen tee kuten halutaan

Lähtevänsä

Ellen muutu

Rakastavansa

Mutta vain itseään

Lapsen pelko 

Edelleen

Sisimmässäni

Pelko pimeydestä

Yksin

Sieluni mosaiikin sirpaleet 

Repivät edelleen haavoja.

*

Tuonelan marssi

 Syksyinen pimeys

Aamun koissa

Sateinen sää 

Helmeilee lasin pinnalla

Olen kävellyt 

Pelottaville poluille

Olen kävellyt 

Pimeyden luokse

Kuolemanenkelien siipien rahina

Kun ne ympärilläni kiertelevät

Kantakaa, jalkani

Pidelkää, vapisevat käteni 

Älä katso tuonenenkeliä silmiin 

Se jäätää katseellaan

Maa upottaa

Kuulen kuiskinnan

Valkoisten käytävien kaiun 

Naurujen äänen ruoskinnan

Yksinäisyyden loputtoman hiljaisuuden

Kuulen huutojen kakofonian

Käskyjen kajahdukset

Tunnen

Pakkasten raatelemien käsieni tuskan

Siellä missä pojista miehiä tehdään 

Murretaan selkäranka

Heikot tapetaan

Narsistien mielihyvän takia

Tumma hahmo seisoo edessäni 

Luulin jo päässeeni pois

Mutta kuolema seuraa minua

Luulin jo päässeeni

Pois jäisten laaksojen kylmyydestä

Mutta rakkaus sokaisee

Tie helvettiin

On kivetty hyvillä aikomuksilla. 

*

Rottweiler

Hiljaa kaikuu
Itku tyhjässä talossa
Valkoisten käytävien hajussa
Julmuuden julma huvi
Pahuuden painava leima

Mitä kasvaa pojasta
Aina toisten syrjimästä
Sanalla piiskatusta
Tönimällä ojennetusta?
Mitä kasvaa koiranpennusta
Muista hyvää uskoneesta
Kiltistä, hiljaisesta,
Kannoille potkitusta?

Kasvaa, voimistuu
Rujoudesta komistuu
Hartioille leveyttä
Katseeseen tummuutta
Viisauteen syvyyttä

Talossa, jossa
Pojista miehiä tehdään
Murretaan selkäranka
Katkaistaan siipien havina
Marsalkansauva
Selkään poikki lyödään

Rottweiler ketjuissaan
Vaatii irti päästä
Räyhää, tempoo
Mielen syövereissä
Silmissä leiskuu
Tuonen niiton voima
Pimeyden tumma syli

Aika eteenpäin virtaa
Takana kauhujen päivät, yöt
Koskaan palaavat
Silti, toisinaan
Suojelijaa ruokkia kannattaa.