Hämeen kallioilla

 Pitenevien päivien edessä
Katoavan ajan huntu
Pääskysten leikissä 
Elämän kierron kaiku 

Virtaa Vanaja 
Ikiaikaista uomaansa
Kallioiden kuiskinnassa
Hämeen korpien muisto
Esivanhempien askellus
Saniaisten seassa
Satakielen laulu 
Pisintä päivää juhlii

Tanssii lempi
Auringonlaskun tulessa
Järven rannalla 
Veden sumussa
Maahisten kullan tenho

Kuoleman maille 
Painuu aurinko 
Ulvonta säteitä tavoittaa
Kalliolle lepoon 
Käy harmaja 

Rautaisten porttien takaa
Vastausta kuulla saa.

*

Valkoinen kohina

 Murtuu 

Auringon säteissä

Jään murskaava voima

Vanajan aaltojen vapautuessa

Kevät aloittaa uuden elämän tanssin

Joutsenten vannoessa valojaan

Kuoleman mustasta viitasta

Nousee hentoinen varsi

Kurottelee kohti tähteä

Narisee 

Nitisee

Taivaanratas

Ikuisen kiertonsa kulkiessa

Tyhjyyden keskellä 

Ihmisapina yrittää ymmärtää

Äärettömyyden muotoa

Sen hiljaista ääntä

Valkoisen kohinan keskellä 

Kuulee oman äänensä

Taivaanrannassa

Näkyy savujen ketju

Ukkosta selkeällä säällä kuunnellaan

Teroitetulla viikatteella

Niitetään sielujen hentoja varsia

Palokärjen rummutuksessa

Temmataan ylisen latvoille

Satavat 

Tulikivet alas 

Huutavat pasuunoiden äänellä

Me etsimme laumaa 

Jonka mukana ulvoa

Kohti täysikuuta

Kahden auringon keskellä 

Me valitsemme pisteitä kartalla

Kun haemme salaisuuksien kätköjä

 

Rumpu lyö 

Hitaasti

Kasvavalla rytmillä

Se lyö 

Kuin sydän 

Aistien terävöityessä

Tie helvettiin on kivetty

Hyvillä aikomuksilla.

*