Ei ole pojasta
Miesten saappaihin astumaan
Täyttämään valaa vanhojen
Kantamaan kilpeä
Kultaisella leijonalla
Sataa lehtien ruska alas
Kuoleman ajalla
Päivien lyhentyessä
Pimeyden vallan voittaessa
Hitaasti vinkuu maailman ranka
Hiljaa humisee tyhjyys
Tähtien tyhjyyteen
Luo katseensa
Rautaportin taakse toiveensa
Anteeksiantoa pyytää
Heiltä, joita ei enää ole.
Kaukana, kaukana tuolla
Kenttien toisel puolla
Armeija marssii
Kohortti kohoaa
Laulaa maailma
Pasuunoiden äänellä
Ulvovat hullut kahleissaan
Itkevät kaakkurit kuolon aikaa
Auringon säteiden välke
Tuhansien kypäräin pinnasta
Tantereiden töminä hevosten alla
Odotuksen huuma
Jännityksen värisevä kieli
Rumpujen tuska
Kuningas nostaa katseen
Sodan jumalilta voittoa rukoilee
Päätä vainoajan vanhan
Seppelettä päähän omaan
Oikukkaiden seireenein hinta
Hurmetta hamuavat
Sieluja uusia
Valhallan pöytien äärelle
Tuonpuoleisen Manalan härmille
Käskyn jyrkän antaa
Voitto tai kuolo koittaa
Imoisen pojat
Kuolemaa silmiin katsoo
Tuli terissä iskee
Valkyyrien huudot
Surman kentän yllä
Taivaaseen temmataan
Helvettiin heitetään
Pojat äitein
Vuoksi vallan kalleuden
Verellä pyhitetään
Kultaisten valtikoiden voima
Kuolemattomien nimien ylle
Katoamattomuuden viittaan kiedotaan
Polttavan auringon alla
Tuhansien mielein koitos
Uskon, toivon
Pelko osan kahlitsee
Aallot alleen hukuttaa
Painuu polvi, väsyy käsi
Piru heissä kuiskii
Lopeta, luovuta
Tunne kylmän terän suudelma
Ikuisen unen rauha
Elämä heille voimansa ammentaa
Syvästä lammesta
Pohjattomasta kirnusta
Pelko vihaksi taotaan
Hehkuvaksi teräkseksi
Palavaksi perkeleeksi
Voittamattomaksi enkeliksi
Kääntyy aalto
Vaihtuu vesi
Puskee, kiskoo
Vauhti kiihtyy
Pato murtuu
Valli kaatuu
Syöksyvät massat eteenpäin
Sokein karjan lailla
Alleen tallautuu
Haavoittuneiden toivo
Illan tullessa
Punaisessa loisteessa
Yksi ylennetty
Joukkoon jumalten
Toinen vallasta syösty
Pohjaan haudattu
Elämänlanka katkottu
Siemenet koston kylvetty
Sukupolvien tarinat siitetty
Armoton on maa.
Sisälläni,
Tyhjyyden valtakunta
Tunteettomuuden aavikko
Jäätävien laaksojen kaiut
Päivistä pitkistä
Jonkun toisen elämistä
Kaadun tuulenvireestä
Pohjoisen jäätämästä
Omista jaloistani
Hanki lämmittää
Ponnistus väsyttää
Kylmyys jäsenet kangistaa
Kuiskii ääni hiljaa
Jää, jää
Lepää
Makaa
Poika parka
Kerran aurinko sammuu
Ikuisesti elä kukaan
Anna virran viedä
Pohjaan viedä
Rauhaan
Kelo pystyyn kuolee
Kirvestä odottaa
Korpin alla
Kerran maahan tulee
Suohon vajoaa
Jäätynyt aurinko
Ei armoa anna.
Hymyilen
Harva näkee taakse
Naamioni nauravan
Yön tummuuteen
Öisen lammen syvyyteen
Kuikan ikävään
Tunnen
Ruosteisen veden syleilyn
Pohjattomuuden
Sen kylmyys,
Vapaus
Hitaus,
Lohduttomuus
Vauhti kiihtyy
Hiidenkirnu minua vetää
Näen
Kuinka kehoni tempoilee
Syvemmälle!
Syvemmälle!
Pohjaan asti
Kellarin ovet
Raudalla lukitut
Teräksellä kahlitut
Kauhujen vuodet
Hikoilevat verensä
Seinistä
Miksi taistella?
Miksi räpiköidä?
Kuin siipirikko
Miksi uida virtaa vastaan
Joka minua vetää?
Vain tuhka
On kaikille yhteinen.
Valintoja, valintoja
Vaikeita
Polkuja kulkemattomia
Paratiiseja kokemattomia
Helvettejä, lankeamattomia
Jos, jos, jos
Kolmiyhteinen epävarmuuden Jumala
Sieluasi piinaava Saatana
Joka aamu katsot
Itseäsi peilistä
Epäilet: entä jos
Entä jos se nainen
Entä jos se mies
Entä jos se työ
Entä jos se koulu
Entä jos kuljet aavikolla
Ja vain polkusi vie turvaan?
Uuvut vain,
Koska haluat palata
Entä jos kuljet kohti rotkoa
Ja et itse huomaa?
Haluat varman tappion
Epävarman voiton sijaan
Sinä ihmisapina
Savannien kulkija
Aivosi ymmärtävät läskin
Mutteivät rahaa
Ymmärtävät pelon
Mutteivät logiikkaa
Tajuavat toivon
Mutteivät milloin luovuttaa
Polta sillat takanasi
Niin pakotat itsesi
Eteenpäin kulkemaan.
Pakkanen veden jäätää
Illan noustessa
Maa hämärän horteeseen vajoaa
Minä kuljen tietä pimeää,
Jonka itkuun päättyvän tiedän
Tämän maailman mielettömyyden rattaissa
Tyyntä alkavan myrskyn edellä
Aina erillään,
Aina yksin
Muttei Jahve anna armoaan,
Hallitsija, tuskin
Sitä mieleni kammoaa,
Vallan valojen loistetta
Vereni kuiskii
'Juo unohduksen malja
Kipu, tuska haihtuu
Etkä enää huomaa
Kuinka elämän koira lihasi repii'
Veri kiehuu, tempoo
Mieli hulluna heiluu
Hopealuotia etsin,
Tuhkaa Feeniksin.
Kun painaa huoli
Ikävä, pelko
Tulevaisuuden synkkä puoli
Kohtalo kolkko
Muista häntä, miestä vanhaa
Joka kerran virkkoi
Älä huolta huomisesta kanna,
Toveri
Kuolleena voit jo silloin maata
Ruokana matoin maan
Tai ohranan nyrkin alla
Tyrmässä löyhkäävässä
Nosta siis malja
Ja unohda kaikki.
