Tuijotan typertyneenä näyttöä.
"No, eiks ookin pirun hyvä teksti?" markkinamiehestä osastonpäälliköksi pompannut feikki-blondi kysyy. Hammasrivistö loistaa tsemppari-henkeä kuin McKinseyn konsultti yytee-neuvotteluissa.
Henkäisen ja luen kaiken uudelleen.
"Käytämme sammutusvaahdossa vain luontaisia raaka-aineita ilmasta ja luonnosta. Vaahto syntyy kananmunien proteiinista - aivan kuten vatkaamasi kakkutaikina. Hiilidioksia ja heliumia löytyy ilmasta - helium auttaa tukahduttamaan liekit. Hiilidioksidi taas on saa Sinut hengittämään kiivaammin ja varmistaa, että aivosi saavat happea..."
Minun on pakko lopettaa lukeminen. Nyt. Tähän. Justiinsa. En ole varma, luenko luontaistuotekaupan tilpehööri-mainosta vai kuvausta puoli vuotta näppäimistöt tulessa optimoidun sammutusjärjestelmämme kuvausta.
Kysyn osastonpäälliköltä, tietääkö hän olevansa idiootti.
Hymy menettää hetkeksi tasapainonsa ja palaa sitten takaisin entistä ehompana.
"Ähä, onks joku heränny vähän ärripurrina, mitä?"
Käsken häntä säästämään moiset lepertelyt syntymättömälle lapselleen ja silloinkin lastensuojeluviranomaisten uhalla. Kysyn, kuinka monen promillen kännissä kyseistä tekstiä on tehty, vai väittääkö hän lokakuun 13. päivän muuttuneen uudeksi aprillipäiväksi?
"Kylhä siinä muutama smoothie kulu, mut mitää ylimäärästä niis ei kyl ollu. Istuttii meidän tiimi kans tuol akvaarios ja oltii niinku et: 'Täält ei lähetä enne ku kunno äddi on keksitty'. Meil oli kyl pirun hyvä tiimspirittii siel, ja..."
Leikkaan taas selityksen poikki kuin lauantaimakkaran. Molemmissa on lähes yhtä paljon aitoutta, vaikkakin jälkimmäinen voisikin väittää olevansa täyttä lihaa osastonpäällikön höpinöihin verraten.
Sanon, etten anna hänen hamppu-päisen kötystyksensä pilata joviaalia insinöörityötä. Teen mainoksen itse, ja sellaisena se myös netissä julkaistaisiin.
Tällä kertaa hymy kuolee kokonaan ja osastonpäällikkö alkaa väännellä käsiään.
"Ei me sitä oikei voida enää muuttaa ku se o käyny jo boardin eessä... Sä et oikei ny ymmärrä tätä modernia bisnessplänningiä. Pitää korostaa luonnonmukaisuutta ja ekologisuutta. Vihreitä arvoja ja sillee."
Ainoat vihertävät arvot tuotteessa ovat helium-pullojen tietotarrat. Osastonpäällikön ja hänen korkealla liitelevien myyntitykkiensä teksti sopisi johonkin naistenlehteen iloisen-pirtsakkaan raakakakun selostukseksi, mutta kovan raudan markkinointiin se sopii yhtä hyvin kuin pyöreä palikka musteläiskä-testiin.
Osastonpäällikkö puree huultaan tavalla, joka muistuttaa murkkuikäisen pojan taktikointia ennen pakollista K-18 -bändikeikkaa.
Mistäkö tiedän?
Olen itsekin ollut joskus nuori.
"Kuule, mä en oikee tykkää täst...mut mun on muistutettava sulle, et mä oon department officer ja sä oot project officer. Joten mun sana painaa täs asias vähä enemmä."
Muistutan, kuka on tehdyn työn takana. Sanon, että järjestelmämme kilpailee parhaimpien kanssa vain 3/4 samasta hinnasta ja on tehty off-the-shelf -osista. Totean, että osastonpäällikkö on toki natsoihinsa vedoten vapaa jatkamaan valitsemallaan tiellä, mutta vallan lisäksi tulee myös vastuu. Eli jos myynti tyssähtää, hallituksen mestauspenkkiin viedään ensin isoin kiho.
Osastonpäällikkö nielaisee. Olen osunut pahasti vyön alle. Isot pojat eivät vain esitä olevansa kovia; näissä bileissä voi oikeasti saada rengasraudasta nuppiinsa.
"Tota... tuo mitä sä äsken sanoit... Se kuulosti iha järkevält matskulta. Jos sä tekisit sit pilotin siit sun tekstistä niin katottas sitte sit niinku läpi meidän tiimin kans?"
Sanoin, että voin raapaista kasaan järjestelmän ydinkohdat ilman Finnairin kallispalkkaisia lentäjiäkin.
Osastonpäällikkö tasapainoilee hetken, haluaako korjata minua mutta toteaa, että tälle kerralle on osuttu jo liiaksi herkkiin paikkoihin.
"Ok", hän sanoo ja vie deodorantti- ja tukkasuihkepilven mennessään. Käsintehdyt kengät kopisevat käytävällä ennen kuin äänieristetty ovi sulkeutuu ja huoneeseen palaa hiljaisuus.
Kumarrun pöydän viereen ja rapsuttelen henkilökohtaista assistenttiani, Makea. Rotuna karkeakarvainen mäyräkoira.
Totean Makelle, että imperiumin on joskus tehtävä vastaiskunsa.
*
