Muutos

 

Viikatteella niitetään 

Elämän valoisaa viljaa

Niitetään toivon itujen tainta 

Jonka vapauden aurinko kasvattaa

Aurinko on tähti taivaalla

Sille esitän kysymykseni 

Tyhjiin vastauksiin piiloutuu 

Vuosisatojen häpeä

Muutoksen voimaa 

Huudetaan katujen kulmissa

Kynttilöiden palaessa

Sähkövalojen loisteessa

On hiljaisen itkun aika

Nuoruuden valuessa

Pehmeiden seinien sisällä 

Päivien muuttuessa 

Taipuneen katajan väriseksi

Varjojen noustessa

Kuulemme kuiskinnan pimeydestä

Sykkivien suonien kohinassa

Vaatii sydämemme yhtä

 

Muutosta.

Kasarmien kaiut

 Kasarmien kaiut
Joulukuun pimeyden keskellä
Käskyjen äkäiset sivallukset
Huutojen kimpoillessa
Valkoisten seinien välissä

Yhteenpurtujen hampaiden takaa
Toive vapaudesta lausutaan
Murskattujen unelmien palasten
Viiltäessä polvia verille

Huominen on tulossa
Vapauden aurinko
On kerran loistava
Pimeän yön jälkeen
Kerran on elämä
Kuolemasta koittava

Ei kultaa, ei kunniaa
Vuoden tuomiota jaetaan
Elinkautisvangin katseessa
On samanlainen sävy
Näkymättömien kahleiden helinässä
Perinteiden velvoitteet

Rakkilauman mukana
Tappajan vaistoa nostatetaan
Murretaan selkäranka
Joka järkeä päällään kantaa
Öisin itkuun herätessä
Puhelimen päässä
Kuolemaa lupaillaan
Kalman kaikuja puhutaan
Verellä on kirjoitettu vessan seinään
Huuto ihmiselle

Kymmenesvuosisata sitten
Annettiin armottomuuden käydä oikeudesta.
*

Kohtalon tanssi

 Tanssiessani
Elämän makaaberia tanssia
Näen heijastuksia
Seinien takana
Tanssivat hahmot toisaalta
Hopealankojen seiteissä
Helmeilee kyynelten suolainen sade

Punaisen taivaanrannan takana
Pyöreän pallon maailma
Tummien silmien kiillosta
Katsomme pimeydestä
Omakuvamme peiliä

Sateensyömien hautakivien joukossa
Maallisen mammonan tuhka
Reininmaan verenperintö
Näiden seitojen taustalla
Vain kuninkaiden sargofaagit
Tummien kuusten alla
Pohjolan kivisessä roudassa

Karhun vihellystä kuunnellutta
Ei voi eellusmies eksyttää
Tuntureiden laaksoissa
On hiljaisesti kuiskivia lampia
Autiokämpän seinillä
Päiväkorentojen alla
Hirteen kaiverrettuja salaisuuksia
Jääkukat ikkunoissa
Muistoina punaisen hehkun ajoista

Suolammen veteen sammutettu rauta
Kantaa vanhaa nimeä.
*

Erik

 Taivaalla
Tuhansien tähtien loisto
Karjalan mailla ja mannuilla
Sodan jylinän kaiut
Pakkasen purressa kasvoista

Sanomattomien sanojen paino
Muistellessani heitä
Joiden polkua kerran kuljin
Muistojeni hopeisten pallojen pinnalta
Näen kasvojen rivit
Kuulen äänien helähdykset
Haistan hengitystensä läheisyyden
Kosketuksien lämmön
Täällä korpien keskellä

Suljettujen ovien hämärässä
Huudan ikävääni
Täysikuun säteillessä
Vastuun painaessa
Leveiden hartioiden kaarta

Ei kukaan voi todistaa
Hallitsijan valtikan arvoa
Kuin kukin itsensä kanssa
Olen takonut vaarnan
Suolammen raudasta
Elämän kuumassa hehkussa
Suden ulvonnassa
On viisauden kaikkinainen kaiku

Kalevalanpojan veressä
On elämän salaisuuden ytimet.
*

Lemmen liekki

 

Syksyisessä pimeässä

Toivo valkoisen hunnun valosta

Suru kulkee rinnassa

Matkustajana 

Kyynelten heijastuksessa

Iloisen hymyn kasvot

Muistoina Tarton kaduilta

Naurujen helähtäessä

Niiden kimpoillessa

Tallinnan linnojen harmaudessa

Sateisena pitkäperjantaina

Perhosista mahanpohjassa 

Surun ja syyllisyyden painossa

On omanlaisensa sävy

Hyvästeissä 

On suolainen maku 

Kaipauksessa 

On loputtomuuden kaiku

Pimeän kuun loistossa

Jolkottaa susihukka

Hämeen pimeissä metsissä

Ulvoo tyhjälle taivaalle

Kaipauksensa, kutsunsa

Surunsa

Lemmen liekin kuva

Muistoihin palaneena.

*

Skorpioni

 

Jäisen hyhmän seassa

Kasvosi peileissä

Aamuissa on talven kuiskaus

Skorpion tähtien ketju

Taivaalla kertoo ajasta

Kolmannes vuosisataa sitten

Voitettiin kuoleman pimeä 

Heikoimmalla hetkellä 

Kuljettiin vaikeinta polkua

Lapin auringon säteissä

Huudettiin huutoa elämälle

Käytävien kaikujen hajuissa

On maailman radan tuoksu

Huutojen ja iskujen laulussa

On rautaisen veren maku

Palavien unelmien lämmössä

Tuhkan mustuus tuijottaa 

Ei ole jumalaa

Ei ole oikeutta

Vain kärsimyksen loputon ketju

Vahvimman voima

Vanhimman lain nojalla

Hopealankojen loistossa

Näen syvemmälle 

Maankuoren alla 

Virtaa tummien virtojen aallot

Ihmisyyden ydin 

On maalattu hiilellä 

Tatuoidulle pergamentille

Alla takorautaisen portin 

 Syntymässä ja kuolemassa 

Olemme yksin.

*

Härmä

 

Pimeyden härmä

Tuulilasissa

Kylmyyden piikki 

Keltaisten lehtien seassa

Talven varjo 

Auringon säteiden loistossa

Kuolevan kesän kaipuu 

Elämän tutkimattomilla poluilla

Kun kaikki päättyy

Kukaan ei näe

Kamppailujen määrää

Vain lopputuloksen 

Loiston

Tai hämärän

Tuulen mukana

Kulkee huokauksen haamu

Koskaan palaamaton

On aika tiimalasissa

Minuutti

On aina ainoasi.

*