Kylmä kevät

 Kylmän kevään säteissä
On lupaus kesästä
Kylmyyden kourissa
On talven ruoskan muisto

Menneisyyden haamujen äänet
Hitaiden hermojen syövereissä
Muistojen perukoilla
Synkkien mielen kellarien alla

Vaipuu voimat kevään kimalaisen
Kylmyyden kalpeaan valoon
Uupuu toivo kesästä
Kuoleman kaihoon syliin

Aika valuu käsistämme
Sulavien koskien vauhdilla
Ja pian on jo vuosia
Niistä hetkistä
Joiden luulimme palaavan

Vain yksinäisen kaakkurin huudossa
Kuulemme vastauksen.

*

Ovet

 

Hiljaisuus maalaa seinämme

Tummien ajatusten väreillä 

Aamuisen auringon säteiden varjoilla

Leikkivät muistojemme haamut 

Tuskamme paino rinnassa

Ajan haavoittaman kehomme päällä

Kuolleiden unelmien tuoksu

Harmaan asunnon olemuksessa

Toiveiden perhosten ruumiit

Ikkunalaudan pölyn seassa

Keväisen talven auringon katseessa

On hyhmäisen jään hitaus

Ovien sulkeutuessa

Kuulemme kaikuja menneestä

Tyhjyyden outous mahanpohjassa

Kertoo joen virrasta

Haikeus ja tuska

Helpotus ja ilo 

Kahden jumalan valtakunnassa

Huudetaan äänetöntä itkua

Ilossa itää tummuuden siemenet

Tuska kantaa 

Hymyilevien kasvojen kokoelmaa

Maailmanrattaan huminassa 

On sattuman verinen kädenjälki

Rakkauden ja rauhan aika.

*

Lentäjän sielu

 Olet tehnyt päätöksesi
Lähteä, irti jättää maa
Mutta jokin pidättelee

Arpinen pääskynen
On sielusi
Kaukomaiden kulkijalla
Pelkäät
Että maa siipesi sitoo
Ja pois kuihduttaa

Kuulet vielä laulun
Kaikuvan menneisyydestä
Toisen, jonka maailma alleen musersi
Rikottujen mielten mosaiikissa
On katkeransuloinen sävy

Kovan kuoren alla
On herkkä sydän
Luulet, ettei enää koskaan
Se voi sykähtää
Kuin silloin kerran
Vaan aina hiljaisuuden aavikolle
Jää rakkautesi vaeltamaan

Ei ole jumalaa
Joka kohtalomme määrää
Vain yhden elämän mittainen valintojen ketju
Aika kuluu tiimalasissa
Eikä sitä takaisin saa

Lennä, pääsky
Irti jätä maa
Kaukomaille katoa

Sillä vain lyhyen hetken
Kantavat pääskyn siivet.
*

Muutos

 

Viikatteella niitetään 

Elämän valoisaa viljaa

Niitetään toivon itujen tainta 

Jonka vapauden aurinko kasvattaa

Aurinko on tähti taivaalla

Sille esitän kysymykseni 

Tyhjiin vastauksiin piiloutuu 

Vuosisatojen häpeä

Muutoksen voimaa 

Huudetaan katujen kulmissa

Kynttilöiden palaessa

Sähkövalojen loisteessa

On hiljaisen itkun aika

Nuoruuden valuessa

Pehmeiden seinien sisällä 

Päivien muuttuessa 

Taipuneen katajan väriseksi

Varjojen noustessa

Kuulemme kuiskinnan pimeydestä

Sykkivien suonien kohinassa

Vaatii sydämemme yhtä

 

Muutosta.

Kasarmien kaiut

 Kasarmien kaiut
Joulukuun pimeyden keskellä
Käskyjen äkäiset sivallukset
Huutojen kimpoillessa
Valkoisten seinien välissä

Yhteenpurtujen hampaiden takaa
Toive vapaudesta lausutaan
Murskattujen unelmien palasten
Viiltäessä polvia verille

Huominen on tulossa
Vapauden aurinko
On kerran loistava
Pimeän yön jälkeen
Kerran on elämä
Kuolemasta koittava

Ei kultaa, ei kunniaa
Vuoden tuomiota jaetaan
Elinkautisvangin katseessa
On samanlainen sävy
Näkymättömien kahleiden helinässä
Perinteiden velvoitteet

Rakkilauman mukana
Tappajan vaistoa nostatetaan
Murretaan selkäranka
Joka järkeä päällään kantaa
Öisin itkuun herätessä
Puhelimen päässä
Kuolemaa lupaillaan
Kalman kaikuja puhutaan
Verellä on kirjoitettu vessan seinään
Huuto ihmiselle

Kymmenesvuosisata sitten
Annettiin armottomuuden käydä oikeudesta.
*

Kohtalon tanssi

 Tanssiessani
Elämän makaaberia tanssia
Näen heijastuksia
Seinien takana
Tanssivat hahmot toisaalta
Hopealankojen seiteissä
Helmeilee kyynelten suolainen sade

Punaisen taivaanrannan takana
Pyöreän pallon maailma
Tummien silmien kiillosta
Katsomme pimeydestä
Omakuvamme peiliä

Sateensyömien hautakivien joukossa
Maallisen mammonan tuhka
Reininmaan verenperintö
Näiden seitojen taustalla
Vain kuninkaiden sargofaagit
Tummien kuusten alla
Pohjolan kivisessä roudassa

Karhun vihellystä kuunnellutta
Ei voi eellusmies eksyttää
Tuntureiden laaksoissa
On hiljaisesti kuiskivia lampia
Autiokämpän seinillä
Päiväkorentojen alla
Hirteen kaiverrettuja salaisuuksia
Jääkukat ikkunoissa
Muistoina punaisen hehkun ajoista

Suolammen veteen sammutettu rauta
Kantaa vanhaa nimeä.
*

Erik

 Taivaalla
Tuhansien tähtien loisto
Karjalan mailla ja mannuilla
Sodan jylinän kaiut
Pakkasen purressa kasvoista

Sanomattomien sanojen paino
Muistellessani heitä
Joiden polkua kerran kuljin
Muistojeni hopeisten pallojen pinnalta
Näen kasvojen rivit
Kuulen äänien helähdykset
Haistan hengitystensä läheisyyden
Kosketuksien lämmön
Täällä korpien keskellä

Suljettujen ovien hämärässä
Huudan ikävääni
Täysikuun säteillessä
Vastuun painaessa
Leveiden hartioiden kaarta

Ei kukaan voi todistaa
Hallitsijan valtikan arvoa
Kuin kukin itsensä kanssa
Olen takonut vaarnan
Suolammen raudasta
Elämän kuumassa hehkussa
Suden ulvonnassa
On viisauden kaikkinainen kaiku

Kalevalanpojan veressä
On elämän salaisuuden ytimet.
*