Tulukset

Kuultaa aurinko 

Kaukaa radaltaan

Tähän maahan

Maahan kuolleeseen

Pian vapautuu 

Virta vanha

Pian juoksee 

Joki iäinen

Näkinkenkä tunturissa

Salaisuuden sisäänsä kätkee

Aikoihin menneisiin 

Mitä kertoo

Mitä laulaa? 

Teräs taotaan

Taotaan pohjasta suon 

Pohjasta, mustasta lammen

Taotaan terä kuultava

Mihin menet, ohto metsän? 

Mihin kuljet, hirvi sarvinen? 

Mihin menette, te jumalten henget

Jumalten, jotka katoavaisina

Varjoissa häilähtävät

Seidan äärellä kaukaisena kaikuna

Hiisi, hiljaisuus

Äärellä laskevan auringon 

Kiveen kaiverretun

Kulunut on pinta graniitin

Kulunut, hukkunut

Kuin aika 

Valkolinnut

Te tulette

Lennätte kaukaa

Ääreltä maailman

Tuonen virrassa johdatatte 

 Heidät toiseen maailmaan

Jänkäkoira, sinä 

Joka ruokojen seassa vaanit

Vie viesti, vie sana

Vie se aliseen

Savu tuoksuu jo 

Palo kaukaa näkyy

Hiljaa lähestyy

Pian liekkien hehku 

Tänne asti yltää 

Tuhkasta kasvaa elämä

Tuhkasta, kuolleista uusien silmujen alku

Niin kauan kuin aurinko 

Idästä päin nousee ja Manalaan laskee

Niin kauan tuhka elämää synnyttää

Ja aina uusi tuluksia kipinöittää

*