Anubis

Olen nähnyt taakse

Kuninkaiden laakson sarkofaagien

Kultaisen kaupungin verenpunaisen loiston

Auringon säteissä

Läpi suitsukkeen hämärän

Tunnen pimeyden käytävillä

Tunnen kiven painostavan läsnäolon

Ihmisen luonnon 

Sen vaeltaessa maan päällä 

Pappien ja sotilaiden edessä istuvat

Mies ja nainen

Sisar ja veli

Jumalat maan päällä 

He meitä täällä johdattavat 

Mikä on muuttunut

Jos mikään, koskaan? 

Elät vain niin kauan

Kun nimesi lausutaan

Aavikkotuulen mukana 

Huuhtoutuvat valkoisten luiden ikävä 

Muodostamaan uutta kalkkikiveä

Vain sinun hahmosi

Seisoo Kuolleiden laaksossa

Hiljaa hajoten

Kunnes joku päivä

Aavikko saa sinutkin 

Ja nimesi katoaa

Sillä vain tuuli on ikuinen.