Syksyinen pimeys
Aamun koissa
Sateinen sää
Helmeilee lasin pinnalla
Olen kävellyt
Pelottaville poluille
Olen kävellyt
Pimeyden luokse
Kuolemanenkelien siipien rahina
Kun ne ympärilläni kiertelevät
Kantakaa, jalkani
Pidelkää, vapisevat käteni
Älä katso tuonenenkeliä silmiin
Se jäätää katseellaan
Maa upottaa
Kuulen kuiskinnan
Valkoisten käytävien kaiun
Naurujen äänen ruoskinnan
Yksinäisyyden loputtoman hiljaisuuden
Kuulen huutojen kakofonian
Käskyjen kajahdukset
Tunnen
Pakkasten raatelemien käsieni tuskan
Siellä missä pojista miehiä tehdään
Murretaan selkäranka
Heikot tapetaan
Narsistien mielihyvän takia
Tumma hahmo seisoo edessäni
Luulin jo päässeeni pois
Mutta kuolema seuraa minua
Luulin jo päässeeni
Pois jäisten laaksojen kylmyydestä
Mutta rakkaus sokaisee
Tie helvettiin
On kivetty hyvillä aikomuksilla.
*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti