Tähteni
Kerran kirkkaana loistanut
Nyt hiljaa sammuu
Olen nähnyt maailman
Väsyneillä silmilläni
Tuntenut sen kylmän terän
Valtimoni sykkivän päällä
Tuntenut sanojen ruoskat
Tuntenut valheiden vaarnat
Itsekin niitä antanut
Sanoja ilkeitä sivaltanut
Musta aurinko
On kevääni väri
Musta aurinko
On vereni väri
Kuolema koputtaa
Sydämeni vieressä
Epätahtista rytmiään
Sukuni kirouksen äänellä
Lausutaan lopullisia sanoja
Ei suolaisessa maassa
Voi elättää
Uutta elämää
Kun siemenissä elää rutto
Ja viikate varvutkin niittää
Silmieni heijastuksessa
Pääkallon virnistys
Sisäisen tyhjyyden kaiku
Mieleni sellien kolkkous
Elinkautiseen tuomitun huuto
Riistetty
Normaali elämä
Ihmisten säälissä
On ylemmyydentunnon maku
Kun on taistellut
Vain saadakseen olla olemassa
Väsyy matkalle kulkija
Yritin
Vaan ei riittänyt.
*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti