Kenttä

Puhaltaa tuuli

Kuin jäätä kerryttäisi

Iivana Toorinpoika

Tuijottaa kaukaisuuteen

Soi rumpu, yksin

Asepaidan helinän tahtiin

Tanssivat varjot iltanuotiolla

Kuiskivat, sipisivät

Tummia hahmoja silmäkulmassa

Koura sydänalassa

Painaa aika

Iivana Toorinpojan harteita

Valkoinen on parta

Kelottunut on iho

Miekka vyöllä

Kapea kalpa kainalossa

Seisoo vastassa Magnus Eerikinpoika

Jäisen helvetin rannoilta

Nuoruuden tarmo

Yllyttää tuulta

Repii viiriä, puistelee partoja

Korppi kohoaa

Siiville tummille

Kaartelee, huutelee

Jumalat ovat paikalla

Manalan porteilla

Ollaan valmiina

Sulkee silmänsä

Iivana Toorinpoika 

Näkee, ratsastajan 

Vaalean, hurjan

Läpi kentän laukkaavan

Kohtaa voima

Karhun ja suden

Monesta nousee yksi

Pelosta kohoaa raivo

Suistuu maahan viiri

Kuolevan mukana 

Seisoo Iivana Toorinpoika 

Miekka veressä, asepaita hurmeessa

Seisoo yksin

Mutta makaa Magnus Eerikinpoika. 

*