Hiljainen tuoni

 Kuoleman pieni koputus

Jokaisen lyönnin vieressä

Hiljainen tuoni

Seisoo ja hymyilee

Sillä on sukusi kasvot

Sillä on veresi vaakuna

Vie minut, sanot

Vie jo pois

Älä pidä löysässä hirressä

Hän hymyilee, 

Kääntyy ja kävelee

Ei ollut tänään päiväsi

Vaikka kolmastoista.

*

Sanat

 ruosteisen teräksen leimu
ilta-auringon sävyssä
kertoo, mitä haluaa
entropiaa et paeta voi

kuninkaiden kultaketjujen loisteessa
on maan tumma sävy
graniitin painossa
on muisto ytimen voimasta
laattojen vaelluksen rinnalla
olemme päästäisiä

sillä me haluamme kirjoittaa
katoavat sanamme
sillä me pelkäämme
kaikkeuden tummaa syliä
jonka reunalla kävelemme
sillä se hymyilee
omaa hymyämme

Pääskysen laulu

 Laula laulusi, pääskynen
Huuda huutosi, haarainen
Kesän tuloa julista
Alkuja päiviä touon
Vapaiden vetten aikoja
Laineiden laukkaa järvellä

Rauan aika, terän aika
Sotarumpujen kumussa
Muhevien multien mailla
Auringonkukkia kasvaa
Siemen uutta toivoa itää

Mustan auringon alla
Karjalan vaakunainen
Susiloukku sutta saalistaa
Karhun karjuntaa kuuntelee
Lipunkantaja kiertelee
Silmä moukaria ohjailee

Moskova palaa
Meren syleilyyn
Näkki vie omansa

Myrskyä niittävä
Myrskyyn on hukkuva
*

Graniitin muisti

Kuuni,
Kuuni
Kahtalainen
Yöllä heijastat valosi
Päivällä annat pimentosi
Väsynyt sydämeni
Kantaa sinunkin pelkosi

Halkaistun männyn tuoksussa
Koko elämänkaari
Tumman lammen pinnassa
Omakuva pimeyden takaa
Ei ole muuta jumalaa
Kuin aika
Sen armottomuus
Kuolevan lihan paino
Hitaus kellon kierrossa
Nopeus päivien kulussa

Hiljaisuus mieleni sisällä
Paluu laaksoihin
Jääkukkien ikävään
Mustien joutsenten huutoon

Käsivarteni kantaa
Hiiliteräksen muistoa
Valoja vannottuja
Rautaporttien taakse
Kirveenkantajien muistoa

Vain graniitti muistaa
Pahantekijöidensä kasvot.

*

Valot seinissä

 Kuuntelen

Valon heijastusta seinistä

Kaihdinten raoista

Näen

Oman itseni pimeydessä

Seisomassa oven suussa

Yksinäisyyden taakan

Kuljen 

Sitä polkua jota ei moni kulje

Kohti myrskyä, en aurinkoa

Sillä jossain tuolla

Luuni menneestä elämästä

Kutsuvat minua

Ilon lauluissa

On aina kuoleman helähdys

Ja kuoleman veisuissa

Pieni ripen toivoa 

Sillä vain kantajat tietävät

Minuutesi painon. 

*

Bayraktar

Miehittäjät tulivat idästä

Formuissa uusissa, koneisto kuosissa

Mut suli heidän aseensa puomilla

Bayraktar

Tankistit puskissa piilee

Keittoa ryystää ja puhaltaa hiileen

Mutta rasva jo paloi ja kiehui jo yli

Bayraktar

Lampaat tulivat idästä

Tehdäkseen utopian Auringon Isästä

Mutta paras paimen on meistä

Bayraktar

Väitteensä aseena huojuu

Tykit ja raketit alkavat puhuu 

Meil viimeinen sana on

Bayraktar

Miliisi avaa keissinsä kuolleista

Ei jälkeä jäljelle jää, syyllistä

Ketä syyttävät kaukana idässä? 

Bayraktar

Halusivat vallata voimalla

Annamme takaisin innolla roimalla

Ryssien rosvot haamuiksi tekee

Bayraktar

Kremlin mulkku propagandaa vääntää

Kansa uskoo mihin vain päänsä kääntää

Nyt uusi on tsaari kun tyhjä on laari

Bayraktar

*

(Vapaa suomennos laulusta Bayraktar) 

Susi

Riuhtoo,

reuhtoo

Tuonen voima

Ketjuissaan ulvoo

Vapaaksi pääsyä vaatii

Kylmä veri

Sydäntä särkee

Raastaa rintaa 

Sisältä syö 

Peilistä katsoo 

Tumma katse 

Mustien siipien havina 

Kointähti, 

Kointähti 

Vie tämä valkoinen hehku 

Jäinen ahjo 

Vie kuolemanenkeli 

Joka ympärilläni kävelee

Kahleiden teräs väsyy

Suden poika

Jota koiraksi luullaan

Mutta koiran sisimmässä

Ei ole tumman lammen syvyyttä

Hiljaisuuden viisautta

Teräksen kylmyyttä

Sutta ei kahlita

Vain koirat. 

*