Neljäs kuudetta

 Kolmasosa vuosisata
Elämän hiomakivien välissä
Aamulla
Kilometrien särky luissa
Sydämen rytmin pieni koputus
Muistutus
Sukuni synneistä

Iltaisin mietin
Tyhjyyden olemusta
Kun kerran viimeisen
Joskus suljen silmäni
Koskaan en enää kuule
Kissan kehräystä sylissäni
Näe
Pääskysten leikkiä taivaalla
Kaikki tieto
Vain turhaa tuhkaa

Katoavaista on mainen kunnia
Halaamme kultaa
Mutta kulta on ikuinen
Päästäisen rinnalla

Haistan koivun
Kuulen kirjosiepon laulun
Puoli valtakuntaa tarjolla
Ei kuninkaantekijää
Vain keskiarvon mukaista

Ilossa surua
Surussa iloa
Ikuinen yksinäisyys
Jääkukkien tuntureilla

Rautaportin taakse menneet
Nimeäni kuiskivat
Pimeän huoneen hiljaisuudessa
Eellusmiehet
Tukkaani silittävät
Vuosisatojen tuska
Tiivistyneenä aurinkotuulen mukana

Hymyilevän naisen kasvoilla
Pääkallon terävät kulmat

Karhun kallo petäjässä
On meidän tulevaisuutemme.

*

Naakan silmät

 Kylmyyden terä

Sydämen vieressä

Paljastumisen tuska

Unelmien edessä

Vaatimusten sekamelska

Huomisen huolien varjot

Aamuisilla seinillä 

Vereni kantaa 

Tuskaisten huutojen kokoelmaa

Punaiseen sekoittuu 

Hulluuden musta veri 

Peilistä tuijottaa 

Pimeyden tumma ydin

Jääkukkien seppele iiriksessä 

Sukuni haudalla

Aika jauhaa 

Kuin loputon Sampo

Jauhaa manalaa eikä mannaa

Kultaansa hukuttaa 

Takojansa tukahduttaa

Eikä hopeista morsiantaan

Voi koskaan lämmittää

Naakan silmissä heijastuu

Ihmisyys.

*

Vankila

 Huominen

Huoliensa orja

Väsynyt mies

Huolia kantamaan

Ei sota yhtä miestä tarvi 

Oli tämä millainen tahansa

Tyhjyyden haudan ääreellä

Tyhjiä sanoja

Tyhjiä katseita

Tuijotan mustaan maahan 

Näen sisimpäni kerrokset

Sukupolvien luiden jäänteet 

Valheiden kukkivat kukat

Ikiroudassa kukoistavat 

Me pelkäämme kuolemaa

Vaan mitä pelkää Kuolema?

Katkeruus, kaunein kaikista

Kantajansa humalluttaa 

Sokeat silmäni 

Näkevät kauemmas kuin muut

Tuoni koputtaa 

Sydämeni vieressä

Epäistä tahtiaan 

Hitauteni 

Synapsieni heikkous

Syntymälahja

Repisin kappaleiksi

Elämä on vankila

Kuolemaantuomituille.

*

Kevät

 Virtaa vereni
Kuin keväisen kuohuva koski
Ikuisesti jauhava Sampo
Takoo rintani ruhjeille
Täysikuu minua kutsuvasti kutsuu
Hautausmaan kynttilät viestejään vilkuttaa

Tumma kaapu harteilla
Tyhjyyden ja minun välissä
Verenpunainen aurinko
Vielä on pakkanen
Ennen kevään aurinkoa

Eilen syntymä
Tänään elämä
Huomenna kuolema
Haudassa kylmässä
Kaukana isänmaan sylistä

Anna raudalle
Mikä raudalle kuuluu
Helvettiin keisarisi!
Valakaa kruunu
Hänen päähänsä

Kevät
Kipuisen tuskallinen.

*

Veren palava muisto

 Veren palava muisto
Suvun painava kannus
Kuuntelen
Tikan ääntä
Sen takomisen rytmissä
Elämän pieni ihme
Tuulen huminassa
Ajattomuuden ääni
Surumielisen miehen mieli

Ei ole suuntaa
Ei ole päämäärää
Vain tapahtumien loputon ketju
Hiukkasten vaellus
Läpi tyhjyyden valtakunnan
Kultaisten salien kylmyyden

Aika hioo pehmeyden
Nuorukaisen kasvoilta
Aika takoo herkkyyden
Omaksi kuvakseen

Maailman radan huojunnassa
Olemme päästäisiä.

*

Pakkaspäivä

 Hitaus linnun lennossa

Pakkasauringon säteissä

Yö taittuu päiväksi

Talven selkä kevääksi

Päivä kuluva huomiseksi

Suru iloksi

Tuska toivoksi

Valo harmaan seitin verkon

Heijastaa kasvoilleni

Ei nuoren miehen pehmeyttä

Vaan vanhan miehen karheutta

Tässä virrassa monta vastaan tullut

Useita ohi ajelehtinut

Kareihin karahdeltu 

Koskia hurjia laskettu

Härmä puun rungossa

Kuurankukat ikkunoissa

Huomisen huolet hartehilla

Aamun tuskat tuonnempana

Lupauksena tuikkuu

Kuiskauksena lämmittää 

Kesä tuolta kaukaisuudesta

Suvi sulojaan supattaa

Nyt tässä hengähtää

Saa suden juoksu

Hetken viivähtää

Paisteessa auringon 

Harmaaturkki hukka

Jänkien jättämä 

Soiden sysäämä 

Junantuoma

Raitehia pitkin jolkotellut

Sukunsa elää 

Verenpisarassa

Hurmehessa vaakunansa

Kauan täällä ollut

Kuolan maiden kulkijat

Vuonojen vaeltajat

Karjalan karkottamat

Tuntureiden ruokkimat

Lammen raudasta taottuja

Hiillloksella hiestyjä 

Vasaralla piestyjä

Sepän suuren käsissä  muokattuja

Ilmarisen ilmehiä

Sodassa koeteltuja

Tuhkasta siinneitä

Laskee päivä 

Kuolee taas 

Huomisen edessä

Yö meitä odottaa 

Tähtitaivaineen

Kuutamolla kuulen 

Kaukaisen huudon 

Ulvonnan ulottuvan

Laulun sen

Joka meitä kohtaa.

Käki

 Käki kukkuu 

Latvassa, kyyneleen

Kieräytän poskelleni 

Huomenna poveen maan

Taas yksi poika lasketaan

Käki kukkuu taas

Vartioon uuvahtaa

Yks jo toinenkin saa

Kuu yllä tämän maan

Varjoja eteen heittää

Tuuli puskaa viskoo 

Partio pulkkaa kiskoo 

Näreen tuon takaa

Käki heitä katselee

Kirjeet kotiin viedään 

Mihin tie jääkään 

Surunvalittelut annetaan

Siellä jossain kaatuneen 

Lyijyä kuumaa

Tarjotaan aamunkoissa

Iltahämärässä

Taas hautaa kaivetaan

Ei pelasta pimeyskään 

Kukunnan käen kuulevaa.