Auringon kuumuudessa
Tuulen viileydessä
Hitaiden aikojen virran humina
Mäntyjen latvojen huojunnassa
Pitkien päivien paino
Unettomien öiden unissa
Valvottujen päivien teot
Haikeuden haamujen huhuilut
Raskasmielisen miehen sielussa
Naakkojen silmien katseissa
Ihmisyyden viisaus
Vanhojen laulujen sanoista
Kyynelten lauluun
Vihreän meren äärellä
Löylyjen lyömänä
Rumpujen kumussa
Kokon valossa
Esi-isäin kaiut
Polkujamme kulkee
Kukin yksin
Huutojamme tuuleen
Ajan ja avaruuden virtaan
Missä valo vaeltaa
Ja menneisyys palaa varjoihin
Hahmojen seassa
Kasvojen rivit
Siveltimen vedot
Lakeuksilta
Auringonkukkien mailta
Tumman lammen rauta
Takojansa lumoaa
Ruosteisen veden taika
Itäisten sanojen helinässä
Kallioiden äänellä
Puhuvat seidat.
*
Kävelen
Muistojen kujia
Aikoja
Kauan sitten haihtuneita
Kuvia
Ajan kuluttamia
Taotaan
Vaikeuksien alla
Ketjut
Verta vahvemmat
Ajan virta
Kohinassa
Sanojen kaukaisuus
Valoja vahvempi
On ystävyys.
*
Tyynen veden hiljaisuus
Udussa kulkevia hahmoja
Auringon säteiden seittejä
Mihin elämä vei
Kallioiden alla
Mihin antoi
Peilien heijastukset?
Iiristen välissä
Laaksojen ketjut
Vuorenhuippujen kohoamiset
Mariaanien hauta
Kuun pinnalta
Värähtelee
Maailmankaikkeus
Seittejä pitkin kulkee
Tieto ajasta
Kellotaajuuden lomittuessa
Kosketuksessa
Rikkinäinen mosaiikki
Tuijottaa katosta
Elämän ikuisia kysymyksiä
Samoja, vaikeita vastauksia
Kuolema muistuttaa
Sydämen tärkeydestä.
*
Lauletaan
Viimeisten laulujen sinfoniaa
Tanssitaan
Hitaiden tähtien tahtia
Elämän kivisillä poluilla
Kuolema seuralaisena
Ensimmäisistä hengenvedoista
Hautakiven alla
Hän, jota ei ollut
Elämän väsymys
Painaa käyrien hartioiden kaarta
Usvan seassa
Varjojen maailma
Kyynelten suolaisuudessa
Katkeruuden maku
Yrittämisen jälkeen
Vain tuhkan musta väri
Haudatkaa
Kohti juhannusta katsomaan.
*
Kevättalvisessa auringossa
Lupaus lämmöstä
Hyytävän tuulen keskellä
Neuroverkkojen tuska
Verkkokalvojen kankaalla
Kyynelten maussa
Katkuruuden suloinen suola
Kehon kuolevaisuus
Sankaripatsaiden rinnalla
Kullan hymy hampaissa
Tuskan sijalla
Tuijotan Otavaa
Aikaa koskaan palaavaa
Pohjoisen tuulia
Etelän mailla
Tänään täällä
Huomenna muualla.
*
Jäisen härmän seassa
Muisto menneestä kesästä
Syvällä graniitin sisässä
Auringon lämmön hiven
Pakkasen raapiessa kasvoja
Kantaa pihlaja
Pyhyytensä painoa
Harteillaan
Talven leutoa
Huomisen huolia
Tikan taonnassa
Hitaiden päivien kulku
Synkkien kuusistojen varjossa
Häivähdyksiä olennoista
Kauan täällä vaeltaneista
Taottiin kirjokansi
Taottiin kauan sitten
Taottiin kirjavaksi
Taottiin loistavaksi
Taottiin kullasta aurinko
Taottiin hopeasta pilvet
Taottiin raudasta myrskyt
Petäjässä
Mesikämmenen kallo
Yliselle tavoittelee
Elämälle vihelteleepi
Tuulella kuiskaileepi
Linnavuoren laella
Soturi kauas katsoo
Katsoo kohti itää
Katsoo soihtujen ketjua
Kuuleepi sotarummun kumua
Naakan silmissä
On ihmisen katse.
*
Pimeän marraskuun tähtien alla
Kaukaisten maailmojen tenho
Niiden vilkutellessa
Menneisyyden valoja
Sudenpojan rinnassa
Melankolian hiilenmuren
Elämän mahdin edessä
Sen musertavan voiman alla
Katoavan ajan perhosten tanssi
Katseessaan
Tummien korpien kaiku
Äänessään
Tunturien sävel
Ei ole
Annettu puntaria
Jolla sydämiä punnitaan
Jolla sieluja tuomitaan
Vain katseensa
Joka näkee pidemmälle
Syvemmälle
Maankuoren alle
Tuonelan virtojen ylitse
Otavan takana
Pohjantähden alla
On verensä perintö
On sukupolvien kaiku
Sydämenlyöntiesi määrä
On aina sama.
*
Hiljaisuudessa
Lausutaan
Painavimmat sanat
Pimeydessä
Nähdään
Kirkkaimpien valojen loiste
Tähtien tuikkeessa
Menneiden muistojen kyyneleet
Ajasta, joka koskaan ei palaa
Tummana varjona
Seuraa haamujen vana
Häilähdys silmänurkassa
Mihin jää tulesi
Hiipuu kipinäsi
Pakkasen tuulessa?
Väsyneenä kulkemaan
Painaa pään jäkälään
Korven kätköön lepäämään
Vain korpin huutojen kaiku
Jää muistona
Luovuttaneesta
Ajalle
On pitkä matka.
*
Syksyn sateessa
Menneisyyden kuvien varjot
Tuulessa
Kaivettujen hautojen tuoksu
Mihin kuolema meitä kuljettaa
Kaiverrettujen kivien polulla?
Tulen liekissä
Eellusmiehen kuvajainen
Puukonterässä
Veriurien jäljet
Takoraudassa
Ilmarisen kädenjälki
Muistona
Suolammen syvyydestä
Seitojen äärellä
Kallioihmisten kuiskauksia
Tarinoita kiven sisältä
Kivikasojen äärellä
Esi-isäin katseita
Kohti nousevaa aurinkoa
Kivisten kammioiden varjossa
Ristikkäiden puiden painossa
Unohdettujen loitsujen äänet
Pihlajien havinassa
Katajaisen kansan ydin
Kerran sanoi palaavansa
Hauenleuka mukanaan.
*
Syksyisten tummien vesien alla
Kaatuneiden puiden muisto
Menneiden aikojen virrat
Järven selkää kutittavat
Väsyneiden lehtien havinassa
Kesän viimeisten sanojen tenho
Muhevan mullan mailla
Esi-isäin jäljet kalliossa
Muistona ajoista
Jolloin maailma syntyi
Munankuorista
Aamun kosteus iholla
Sumun haamut peltojen yllä
Hitaus pääskysen lennossa
Aurojen kuvat taivaalla
Auringon kierrossa
On ajan maku.
*
Mustaan lokakuuhun
Vajoaa toive vapaudesta
Kesän loppuun
Vain harmauden vangit
Ikiaikaisen ikeen alla
Kansan toiveiden liekki
Haipuu sateiseen maahan
Kaatuu vanha valta
Valkoisen talon tuhkaan
Kultaisen patsaan hymyn takana
Kylmä katse valmiina
Tähdenlentoja kaduilla
Pimeässä yössä savujen heijastuksissa
Kuoleman kaikuja puhutaan
Punaisella maalataan
Kohtalon kaarien värit
Väärien ennusteiden valtakunnassa
Annetaan valheen kehrän pyöriä
Totuuden kerjäläiselle kaavitaan
Tyhjien hylsyjen kokoelmaa
Valkoisen talon porteilta
Kaukasuksen vuorille
Ja Ukrainan aroille
Kesä on lopussa
Tuska vasta alussa.
*
Suvun paino
Veren kahleissa
Ruosteisessa raudassa
Kuoleman kylmä koura
Kaakkurin laulu iltaisin
Yksinäisellä järvellä
Kaipuun huutoja
Ikävän lauluja
Tumman lammen veteen
Upotettu hauta
Pinnasta katsoo
Väreilevien kyynelten muotokuva
Eellusmiehet unissa kulkevat
Kalevalan pojan silmissä
Vain tulevan synkkyys
Kuolan noitien veressä
Kirottujen sielujen matka
Kekäleenä palanut sielu
Syystuuleen hiipuu
Kivisen maan hauta
Esi-isäin maille.
*
Kerran me astumme
Viimeiselle portille
Kerran me lausumme
Viimeiset sanamme
Kerran me vuodatamme
Viimeiset kyyneleemme
Hiljaisuuden äänelle
Soi kanteleen helinä
Laululle heleälle
Kyyneleen kerimä
Kannamme
Lausumattomien sanojen painon
Kannamme
Kadonneiden kosketusten muiston
Kannamme
Haavojen mosaiikin
Laulakaa
Tuutulaulu kansan vanhan
Nurmilinnun unehen
Antakaa sieluni uupua
Katsokoon kasvoni
Juhannuksen nousua
Tuonelan virttä kulkemahan
Manan majoille astumahan
Pääskysen päänaluseen
Suljemme silmämme.
Mukulakivien kopina
Puheen hiljainen humina
Mausteiden tuoksujen tenho
Kauppiaiden tiskien äärellä
Hansan haamujen jäljillä
Toompean vierellä
Nevskin katedraalin ylhäisyys
Tuomiokirkkoa kilvoittelee
Kohtuotsalta katsoo
Mennyt ja nykyisyys
Muistoja sateisen pääsiäisen
Katselen ohi näkymättömien kyynelten
Elämä kulkee rataansa
Kuin Vanalinnan kujien verkko
Venäläisen balettikoulun juurella
On tukahdutettujen huutojen laulu
Pääskysten laulussa
On vapauden kutsu.
*
Meren hiljainen humina
Lokkien kutsuhuudot
Pyöreiden ikkunoiden muistot
Kuin kaikuna vanhoista lauluista
Hansan haamujen äärellä
Kävelykatujen kuhina
Haikaroiden lennossa
On elämän voima
Kaukainen kulkija savanneilta
Vehreänä vastaan kävelee
Salaisuutesi sinulle kuiskailee
Katoaa laskevan auringon säteisiin
Vain me kaksi
Ja merituuli
Hetken maailma on valmis
Ja synapseissa kihelmöi
Pääskyjen huudoissa
Puhuu ikuinen ilo.
*
Pääskysiä päällänsä
Haaraisia hajallansa
Vanajan vartta tallustan
Virran vuotta taaperran
Suven sulojen muistoja
Kesän kauniin kaikuja
Lempi hehkui lempeänsä
Kalevanpoika kaskeansa
Tuhkaan tuluksia iskee
Hiileen hiipuvaan kipinää
Martona maa makailee
Lempeä vailla poikanen
Kuuta monituista mennyt
Kiertänyt aurinko siutti
Uutta huomenta tervehtii
Aamunkoitta halaileepi
Poikkelehtii polkuansa
Elämäänsä eleleepi
Lempi uutta urhoansa
Vakaata vaimoansa
Muistoja muinaisia
Haamuja harmaapäisiä
Pohjolan kesän aikaisia
Yöttömän yön unisia.
*
Kyynelten tieltä rauhaan
Huokausten lepoon
Kuulee kaikkeus äänesi
Sisimpäsi seinille
Maalataan väreillä
Kuiskausten sillan lauseet
Sydämesi rytmin sekaan
Piilotetaan sanojen kaiku
Elämän sykkeeseen hukutetaan
Kyynelten tieltä rauhaan
Huokausten lepoon
Kuulee kaikkeus äänesi
Laulujen kietovaan hymniin
Sävelten loisteeseen upotaan
Iankaikkisuuden syliin vajotaan
Kyynelten tieltä rauhaan
Huokausten lepoon
Kuulee kaikkeus äänesi
Vain tuhkan armosta
On maailman tuska.
*
Käy
Askel
Kohti pimeää
Käsi
Keihästä puristaa
Korpin raakunnassa
Kaikkeuden aika
Tummien silmien katseessa
Lopullisen syvin henki
Tumma veri
Maahan valuu
Itseään kiihdyttää
Jalkojen kantamatta
Maahan polvistuu
Nostaa päänsä
Nousevien tähtien luo
Käsi olkapäälle laskeutuu
Hellästi puristaa
Keihäs maahan kaatuu
Kyynel rengaspaitaa kastuttaa
Keveys väsynyttä nostattaa
Raskaus ruumista kavahduttaa
Hiljaa painuu maja tomuun
Tietoisuus pimeyden hentoon syliin
Soturin matkan pää
On korpien kätkö.
*
Pitenevien päivien edessä
Katoavan ajan huntu
Pääskysten leikissä
Elämän kierron kaiku
Virtaa Vanaja
Ikiaikaista uomaansa
Kallioiden kuiskinnassa
Hämeen korpien muisto
Esivanhempien askellus
Saniaisten seassa
Satakielen laulu
Pisintä päivää juhlii
Tanssii lempi
Auringonlaskun tulessa
Järven rannalla
Veden sumussa
Maahisten kullan tenho
Kuoleman maille
Painuu aurinko
Ulvonta säteitä tavoittaa
Kalliolle lepoon
Käy harmaja
Rautaisten porttien takaa
Vastausta kuulla saa.
*
