"Sir! Sir!"
Tunnen jonkun ravistelevan jalkaani. Herään kuin syvästä kaivosta. Näen nuoren luutnantin napsauttavan asennon kun hän huomaa minun katsovan häntä.
"Sir, H-hetkeen on puoli tuntia. Pyysitte herättämään."
"Kiitos, niin pyysin. Voitte poistua".
Luutnatti nyökkää ja kävelee pois. Tuijotan kelloni diginäyttöä ja yritän kerätä ajatuksiani. En ole nukkunut viikkoihin kunnolla, joten vähäinen uni jonka sain tuntuu lamauttaneen minut täysin.
Käyn majoituskontin pienessä suihkussa. Keitän itselleni tujun kahvin ja juon sen liian kuumana. Ruokailukontti olisi vain kymmenien metrien päässä, mutta luultavasti täynnä sotilaita. Kuulen kuinka vaunujen moottorit jyrähtävät käyntiin. Niitä lämmitellään.
Katson kelloani.
0420.
Kymmenen minuuttia.
Suoristan univormuni peilistä, asetan baretin päähäni, pistoolin koteloon ja astun ulos.
On vielä pilkkopimeää. Auringonnousuun on pari tuntia. Tukikohdan valot on minimoitu.
Ajoneuvoja käynnistellään, aliupseerit huutavat käskyjä, miehistö juoksee. Kävellessäni komentokontille sotilaat vetävät kättä lippaan. Vastaan laiskasti.
Astuessani komentokonttiin puhe hiljenee. Kaikki kääntyvät katsomaan minua. Eversti Nganga hymyilee leveästi.
"Hyvää huomenta, herra Martin! Kaikki on valmista."
"Hyvää huomenta, Salomon", puhuttelen häntä etunimellä, "ja hyvää huomenta, herrat."
Kuulen muminaa vastaukseksi.
Eversti Salomon Nganga on prikaatin varsinainen komentaja. Minulla ei ole kuin neuvonantajan osa, koska laki kieltää ulkomaalaisia palvelemasta asevoimissa. Mutta prikaati on kädenjälkeäni viimeiseen jalkaväkimieheen saakka.
Pöydälle on levitetty kartta ja sen päällä on peitepiirros. Pataljoonien komentajat ovat tulleet viimeiseen käskynantoon.
"Hyvät herrat, pidemmittä puheitta, suonemme aloittaa. Tänä päivänä prikaatimme saa tulikasteensa. Se on kriittisin ja tärkein päivä. Se ei tule olemaan helppo. Tulemme tekemään historiaa, mutta tiedän, että pystymme siihen. Luotan teihin jokaiseen. Olen nähnyt, mihin pystytte", lausun samalla antaen katseeni kiertää jokaista huoneessa olijaa silmiin. " Käyn seuraavaksi lyhyesti läpi taisteluajatuksen. Eversti Nganga antaa sen jälkeen yksityiskohtaisemman käskyn."
Rykäisen. Odotan kunnes pataljoonankomentajat ovat kaivaneet muistiinpanonsa esiin.
"Ensimmäinen pataljoona on koostanut taisteluosasto Alfan, jonka tarkoituksena on suorittaa läpimurto. Sen tiedusteluosat ovat siirtyneet rajajoen yli toiselle puolelle. Rajavartioasema on heikosti miehitetty. Taisteluosaston kärkijoukkueen tehtävänä on ottaa haltuunsa joen ylittävä silta ja suojata taisteluosaston ylimeno. Jos silta ehditään tuhota, taisteluosastolle alistettu pioneerikomppania on valmistellut ylimenokaluston. Taisteluosaston kärkikomppanian tavoite on vallata ja pitää hallussaan tähän kaupunkiin johtavat tiet", sanon ja osoitan kartalla olevaa kaupunkia. "Siellä ei tiedustelutietojen mukaan pitäisi olla kuin miliisiosasto. Taisteluosaston tehtävä on vallata ja pitää hallussaan loput kaupungista. "
"Toisen pataljoonan taisteluosasto Bravon tehtävä on vallata tämä lentokenttä. Alueella on miliisejä ja kodinturvajoukkoja. Kolmannen pataljoonan taisteluosasto Charlie toimii prikaatinkomentajan reservinä kunnes Alfa ja Bravo ovat saavuttaneet tavoitteensa. Tänä aikana Charlie valmistautuu jatkamaan hyökkäystä pohjoiseen kohti maakunnan pääkaupunkia. Onko kysyttävää?"
"Vihollisen 7. Mekanisoidun prikaatin ja 89. Panssariprikaatin hyökkäys on odotettavissa pääkaupungin suunnasta aikaikkunassa H+24-72 h. 3. Ilmarynnäkköprikaati taistelukoptereineen on pääkaupungin vieressä. Sen voidaan odottaa iskevän H+1h."
"Omat dronet tulevat olemaan käytettävissä myös suoraan ilmatukeen tarpeen vaatiessa ja vihollisen ilmatoiminnan salliessa."
"Eversti Nganga antaa nyt yksityiskohtaiset käskyt."
Siirryn sivuun ja nyökkään everstille. Hän kaivaa muistiinpanonsa ja alkaa puhua. Pohdin taas kerran miten vihollisena toimisin. Operaatio on suoraviivainen. Ehkä se toimisi.
Mutta sota on aina epävarmaa.
*
