Huominen

 Laulavat
Pääskyt keväästä
Laulavat laulun
Vanhan kuin elämä
Koivun kukkiessa

Yöttömän yön auringon säteissä
Koko vuoden lämpö
Huomisen huolet
Talven riesoiksi menkööt

Kenelle raaputat
Nimesi graniitin kylkeen?
Kuka on lausuva nimesi
Kun lautturi jo sinua vie?

Vanhan miehen kuoren alla
Sama nuori poika
Joka katsoo laskematon aurinkoa
Ja tuntee elämän riemun sisällään
Käsi kättä koskettaa
Kyynel poskelta vierähtää

Laula laulusi, pääskynen
Laula kaukomaista
Jonne lähdet talvisin
Laula paluusta
Juurille vaarojen
Yöttömään yöhön
Äärelle seitojen
Vanhojen hautakumpujen

Elämän kierrossa
Kipinä tuhkassa
Hiilen tummuus roihussa
Suolammen syvyydessä
On raudan koti

Laula laulusi, pääskynen
Laula
Huominen.

*

Unettomat yöt

 Unettomien öiden

Läpikuultava harso

Peittää silmieni sävyn

Juopuneet aivoni 

Näkevät kangastuksia

Suojakuoren läpi

Halkeamista kasvaa 

Pieniä varpuja

Kyynelten kastelemia

Rautaemon kasvattama

Hakee lämpöä 

Kuin vampyyri yössä

Vaan mitä voi rakastaa

Jos ei rakasta itseään?

Myöhäisen kevään valossa

Leijailee lumihiutaleita

Jäisten laaksojen muistoissa

Lauletaan orjuuden kahleista

Veren punaisena virratessa

Rautaa kantaessa

Vuodenkierrossa

Tanssimme takaperin

Kuilun reunalla

Tasapainoilemme

Katsomme horisontin taakse

Emmekä näe kohtaloa

Ainoa totuus

On mustan mullan värinen.

*

Valkoinen kohina

 Murtuu 

Auringon säteissä

Jään murskaava voima

Vanajan aaltojen vapautuessa

Kevät aloittaa uuden elämän tanssin

Joutsenten vannoessa valojaan

Kuoleman mustasta viitasta

Nousee hentoinen varsi

Kurottelee kohti tähteä

Narisee 

Nitisee

Taivaanratas

Ikuisen kiertonsa kulkiessa

Tyhjyyden keskellä 

Ihmisapina yrittää ymmärtää

Äärettömyyden muotoa

Sen hiljaista ääntä

Valkoisen kohinan keskellä 

Kuulee oman äänensä

Taivaanrannassa

Näkyy savujen ketju

Ukkosta selkeällä säällä kuunnellaan

Teroitetulla viikatteella

Niitetään sielujen hentoja varsia

Palokärjen rummutuksessa

Temmataan ylisen latvoille

Satavat 

Tulikivet alas 

Huutavat pasuunoiden äänellä

Me etsimme laumaa 

Jonka mukana ulvoa

Kohti täysikuuta

Kahden auringon keskellä 

Me valitsemme pisteitä kartalla

Kun haemme salaisuuksien kätköjä

 

Rumpu lyö 

Hitaasti

Kasvavalla rytmillä

Se lyö 

Kuin sydän 

Aistien terävöityessä

Tie helvettiin on kivetty

Hyvillä aikomuksilla.

*

Yrityksen katkera tähti

 Tähteni 

Kerran kirkkaana loistanut

Nyt hiljaa sammuu 

Olen nähnyt maailman 

Väsyneillä silmilläni 

Tuntenut sen kylmän terän

Valtimoni sykkivän päällä 

Tuntenut sanojen ruoskat

Tuntenut valheiden vaarnat

Itsekin niitä antanut

Sanoja ilkeitä sivaltanut

Musta aurinko 

On kevääni väri

Musta aurinko 

On vereni väri

Kuolema koputtaa

Sydämeni vieressä 

Epätahtista rytmiään 

Sukuni kirouksen äänellä

Lausutaan lopullisia sanoja

Ei suolaisessa maassa

Voi elättää 

Uutta elämää 

Kun siemenissä elää rutto

Ja viikate varvutkin niittää 

Silmieni heijastuksessa

Pääkallon virnistys

Sisäisen tyhjyyden kaiku

Mieleni sellien kolkkous

Elinkautiseen tuomitun huuto

Riistetty

Normaali elämä 

Ihmisten säälissä

On ylemmyydentunnon maku

Kun on taistellut

Vain saadakseen olla olemassa

Väsyy matkalle kulkija

Yritin 

Vaan ei riittänyt.

*

Mister Martin

 "Sir! Sir!" 

Tunnen jonkun ravistelevan jalkaani. Herään kuin syvästä kaivosta. Näen nuoren luutnantin napsauttavan asennon kun hän huomaa minun katsovan häntä. 

"Sir, H-hetkeen on puoli tuntia. Pyysitte herättämään."

"Kiitos, niin pyysin. Voitte poistua". 

Luutnatti nyökkää ja kävelee pois. Tuijotan kelloni diginäyttöä ja yritän kerätä ajatuksiani. En ole nukkunut viikkoihin kunnolla, joten vähäinen uni jonka sain tuntuu lamauttaneen minut täysin. 

Käyn majoituskontin pienessä suihkussa. Keitän itselleni tujun kahvin ja juon sen liian kuumana. Ruokailukontti olisi vain kymmenien metrien päässä, mutta luultavasti täynnä sotilaita. Kuulen kuinka vaunujen moottorit jyrähtävät käyntiin. Niitä lämmitellään.

Katson kelloani. 

0420. 

Kymmenen minuuttia.

Suoristan univormuni peilistä, asetan baretin päähäni, pistoolin koteloon ja astun ulos.

On vielä pilkkopimeää. Auringonnousuun on pari tuntia. Tukikohdan valot on minimoitu.

Ajoneuvoja käynnistellään, aliupseerit huutavat käskyjä, miehistö juoksee. Kävellessäni komentokontille sotilaat vetävät kättä lippaan. Vastaan laiskasti. 

Astuessani komentokonttiin puhe hiljenee. Kaikki kääntyvät katsomaan minua. Eversti Nganga hymyilee leveästi. 

"Hyvää huomenta, herra Martin! Kaikki on valmista."

"Hyvää huomenta, Salomon", puhuttelen häntä etunimellä, "ja hyvää huomenta, herrat."

Kuulen muminaa vastaukseksi. 

Eversti Salomon Nganga on prikaatin varsinainen komentaja. Minulla ei ole kuin neuvonantajan osa, koska laki kieltää ulkomaalaisia palvelemasta asevoimissa. Mutta prikaati on kädenjälkeäni viimeiseen jalkaväkimieheen saakka.

Pöydälle on levitetty kartta ja sen päällä on peitepiirros. Pataljoonien komentajat ovat tulleet viimeiseen käskynantoon. 

"Hyvät herrat, pidemmittä puheitta, suonemme aloittaa. Tänä päivänä prikaatimme saa tulikasteensa. Se on kriittisin ja tärkein päivä. Se ei tule olemaan helppo. Tulemme tekemään historiaa, mutta tiedän, että pystymme siihen. Luotan teihin jokaiseen. Olen nähnyt, mihin pystytte", lausun samalla antaen katseeni kiertää jokaista huoneessa olijaa silmiin. " Käyn seuraavaksi lyhyesti läpi taisteluajatuksen. Eversti Nganga antaa sen jälkeen yksityiskohtaisemman käskyn."

Rykäisen. Odotan kunnes pataljoonankomentajat ovat kaivaneet muistiinpanonsa esiin. 

"Ensimmäinen pataljoona on koostanut taisteluosasto Alfan, jonka tarkoituksena on suorittaa läpimurto. Sen tiedusteluosat ovat siirtyneet rajajoen yli toiselle puolelle. Rajavartioasema on heikosti miehitetty. Taisteluosaston kärkijoukkueen tehtävänä on ottaa haltuunsa joen ylittävä silta ja suojata taisteluosaston ylimeno. Jos silta ehditään tuhota, taisteluosastolle alistettu pioneerikomppania on valmistellut ylimenokaluston. Taisteluosaston kärkikomppanian tavoite on vallata ja pitää hallussaan tähän kaupunkiin johtavat tiet", sanon ja osoitan kartalla olevaa kaupunkia. "Siellä ei tiedustelutietojen mukaan pitäisi olla kuin miliisiosasto. Taisteluosaston tehtävä on vallata ja pitää hallussaan loput kaupungista. "

"Toisen pataljoonan taisteluosasto Bravon tehtävä on vallata tämä lentokenttä. Alueella on miliisejä ja kodinturvajoukkoja. Kolmannen pataljoonan taisteluosasto Charlie toimii prikaatinkomentajan reservinä kunnes Alfa ja Bravo ovat saavuttaneet tavoitteensa. Tänä aikana Charlie valmistautuu jatkamaan hyökkäystä pohjoiseen kohti maakunnan pääkaupunkia. Onko kysyttävää?"

"Vihollisen 7. Mekanisoidun prikaatin ja 89. Panssariprikaatin hyökkäys on odotettavissa pääkaupungin suunnasta aikaikkunassa H+24-72 h. 3. Ilmarynnäkköprikaati taistelukoptereineen on pääkaupungin vieressä. Sen voidaan odottaa iskevän H+1h."

"Omat dronet tulevat olemaan käytettävissä myös suoraan ilmatukeen tarpeen vaatiessa ja vihollisen ilmatoiminnan salliessa."

"Eversti Nganga antaa nyt yksityiskohtaiset käskyt."

Siirryn sivuun ja nyökkään everstille. Hän kaivaa muistiinpanonsa ja alkaa puhua. Pohdin taas kerran miten vihollisena toimisin. Operaatio on suoraviivainen. Ehkä se toimisi. 

Mutta sota on aina epävarmaa.

*

Valheiden jäljet

 Yö antaa
Huomisen kuolla puolestaan
Suru puhuu äänellä
Jonka kuulen kaiussa
Koskaan palaavassa

Valheista versovat
Orapiikkien varvut
Painautuvat lihaan
Jättäen arpensa

Kauniiden sanojen tuoksussa
On tekojen rumat jäljet
Tajuamisen tuskassa
On itsesäälin ilkeä lemu
Pohjalla
On turha räpiköidä

Näen kyyneleisten silmien itkun
Kuulen vihaisten sanojen ruoskat
Tunnen syyllisyyden pyrkivän ulos

Ikuisuus on lyhyt aika
Petettyjen sydämissä
Anteeksiantamatta

Näen peilistä
Pääkallon rumat kasvot
Sen puristaessa sieluni ytimiä
Pettäjän palkka
On sydänverellä maalattu
Ikuiseen yksinäisyyteen tuomittuna
Sekin on liian kevyt rangaistus

Rakkaudettomuuden sellissä
On vain kuolemaantuomittuja.

*

Graniitin juurella

 Toiveidemme
Lämpimät muistot
Kylmän aamun edessä
Arjen koleassa valossa

Aika ajaa ohitsemme
Pohtiessamme elämän syvyyttä
Mutta vain olemassaolon vaiva
On taakkamme määrä

Katson polkuja
Jo kauan sitten kuljettuja
Vain itsemme on polkumme
Jokaisella omamme

Tähtien valo
Lähettää vastauksen
Aikakoneen lailla
Me huudamme tyhjyyteen
Viimeisen huutomme
Sinisen pallomme pinnalla

Avaruudella on loppunsa
Entropian lain nojalla
Hitautemme laulaa laulunsa
Kun tietoisuus loppuu
Ja tanssitamme alkeishiukkasia

Sinä joka maalasit
Haukkavuoren kylkeen
Tulevaisuutesi
Suven helliessä
Kanoottisi laitoja
Mitä näit auringon säteissä?
Kenet tunsit sydämessäsi?
Kenelle kirjoitit viestin
Graniitin laitaan?

Valkoinen kohina
Puhuu sisimpäsi äänellä
Rauhoittavia sanoja
Tulkittavia lauseita
Naakan lennossa
Näemme maailman lopun
Sen sinisissä silmissä välähdyksiä
Jostain, mitä haluamme kieltää

Kumarramme samoja seitoja
Mikä muuttuu
Sanojemme takana?
Mikä muuttuu
Tunteidemme myrskyssä?
Rakkauden keveydessä?
Surun sumussa?
Pelon painossa?

Painan kämmeneni
Punaisella maalatun
Graniitin laitaan
Hymyilen
Nuoren miehen hymyä

Katselen
Kämmentä hohkavassa kivessä
Jään sitä hipoessa
Hymyilen
Vanhan miehen silmillä
Tiedän, kenelle

Ikuisuuteen
Ei ole oikotietä.
*