Aurinko leikkii leikkiään

Aurinko leikkii leikkiään
Tanssivat säteet ikitulen
Karjalan kunnaita valaisevat
Vuoksen rantamia koristavat.
Kalevalan syntymailla
Verisitein sidotuilla
Taapertaa Pohjan poika
Takatalven tuulessa
Kevään nousussa.

Ei ole tottunut
Näin aikaiseen kevääseen
Luonnon uuteen heräämiseen
Jäisen roudan aikaa
Täällä ei tunneta
Rakkamaat eivät korista
Vaarojen kylkiä
Silmut koivikoissa
Herättävät ihmetystä
Hallahan nuo tappaa
Uinukaa vielä!
Kyllä ehditte
Uutta luoda
Herätä jäisestä unestanne
Nähdä lintujen lennon
Sinitaivaan alla
Kuulla pääskysten tuovan
Viestiä elämän
Tänne tuolta kaukomailta
Laaksoista ikuisen kesän.

Monet ihastelevat
Luontoa Lapin
Tuntureiden helmaan halataan.
Minä kannan sisälläni
Sitä kuvaa
Järvestä, joutsenista
Vaaroista noista
Metsän tuoksusta
Lintujen laulusta
Tervehdyksestä päivänkoiton
Pääskysten tanssista
Hukan jäljistä
Revontulten alla
Vihellyksestä metsän kuninkaan
Täysikuun öistä juoksutiellä.

Silti minä tiedän
Kaikella tuolla, kauniilla
On kasvot toiset
Kauneus varastaa kuolemalta
Oman nimensä
Rakkainen maa
Kylmän kukat ikkunoissa
Luovuttaneiden.
Ei ole helppo elontie
Kulkea noilla mailla
Se antaa jäistä kouraansa
Uurteet, arvet
Lailla vuosirenkaiden
Kitukasvuisten mäntyjen
Tunturikoivun sitkeyteen
On kasvettava, totuttava.
Jääkylmä maa
Tulikuuma taivas
Välillä näiden kahden
Aukeaa maa pohjoinen.

Graniittikin halkeaa siellä
Ei kestä kovinkaan
Yksin vaeltaa
Täynnä on maa
Niitä jotka yrittivät.
On elettävä hitaasti
Kynsitulilla kyyhöteltävä
Muuten palaa loppuun
Sielun tuli liian aikaisin.
Ei täällä sitä ymmärretä
Etelän mailla
Varikset syyttävät hitaaksi
Vauhdilla pitäisi edetä
Eivät ymmärrä
Eivät tiedä
Miten voi selittää
Jotain sellaista
Joka elolla valaistaan?
Pitkään elävät tervaskannot
Pidempään kuin tukkipuut
Muhevassa mullassa sienneet.