Novelli 6

"Herää! Saatana, Hotejev! Herää!"

Starshina iskee kyynärpäänsä ampujansa kylkeen. Pää ponnahtaa nojaamasta tähtäimeen, silmät räpsivät ja pyörivät hetken ennen kohdistumistaan vihaiseen vaununjohtajaan.

Ei se mikään ihme ole. Jokainen oli nukkunut menneellä viikolla vain muutaman minuutin pätkissä. Vaunumiehille lepäämään veto tarkoitti huoltoa. Ja kun muut olivat viimein päässeet hengähtämään, heidän oli käsketty valmistautua tehtävään. Viime yö oli mennyt vöitä tehdessä.

Starshina sulkee silmänsä. Kirvelee. Horisontti alkaa keikkua, pää notkahtaa prismaa vasten. Keho haluaisi levätä, nukkua, syödä ilman mahakramppia.

Sodassa vain kuolleet lepäävät.

Edessä neljä panssarihaupitsia ovat valmiina asemaanajoon. Niiden moottorit kalkattavat tyhjäkäyntiä. Muu osasto on hiljaa. Heidän kahden Bemarinsa takana on maastokuormureita. Perää varmistavat kaksi BTR-60 -vaunua.

Iskuosasto.
Paskanakki.

"Kaksikymmentä", radiosta kuuluu.

Jännitys kiristää mahaa. Se herättää tehokkaasti. Hengitys kiihtyy, keho nytkii. Se haluaa tekemistä, mitä vain muuta kuin odotusta.

"Kymmenen."

Panssarihaupitsit nytkähtävät. Ahtimet viheltävät. Moottorit käynnistyvät.

"...yksi. Huomio!"

Tavarajuna jylistää päältä. Metsänlaita katoaa olemasta. Kaikki peittyy savuun, räjähdyksiin, paineaaltoihin. Ääni tulee muutaman sekunnin jäljessä.

"Kymmenen."

Näkymätön nyrkki iskee poskeen haupitsien ampuessa. Ne nytkähtävät harjanteen yli.

"Vaunu mars -mars!"

Kierrokset kohoavat. Telat viskovat puolisääreen ulottuvaa lunta ja mutaa. Pakokaasu kirvelee keuhkoja.

"...yksi. Tuli-isku päättyy."

Metsäsaareke on kadonnut. Eri pituisia puunpätkiä sojottaa siellä täällä.

"Kierroksia!"

Bemarit ohittavat panssarihaupitsit. Vaununjohtajien päät kurkkivat ympärilleen. Nopeus on ystävä, vauhti valtti. Yllätyksellä läpi. Takana pyörävehkeet seuraavat telanjälkiä. Yhdessä istuu komentaja.

Savuava maa vilisee alla. Se on haudannut alleen poteroita ja haudan pätkiä. Nimettömiä.

Laukaustakaan ei ammuta.
----
15 km moottorimarssi veti hermot tiukille. Yksi panssarihaupitseista ajoi miinaan kuskin oikaistessa tieltä, yhteen kuormureista tuli konevika.

Helvetin hyvin menee mutta menköön.

Komentaja selittää alijohtajille suunnitelmaansa. Starshina silmäilee tämän osoittamia maamerkkejä
kiikareillaan. Osasto on suojassa painaumassa, jalkajonnet ulostettuina.

Venäläisiä hyppii lämmittelemässä. Muutama MT-LB seisoo naamioverkkojen alla. Valitettavasti niiden perät paistavat tähän suuntaan.

Älä keskeytä vihollistasi, joka on tekemässä virhettä. Terveisin korsikalainen tykkimies.

Tykistötuli vetäisi huomion toiselle puolelle kaupunkia. Siellä tehtäisiin myös harhautus. Heidän tehtävänsä olisi olla nyrkki, joka isketään niskaan.

Pikemminkin hyttynen, jonka norsu läimäisee kärsällään.

Komentajan vaientaa kaikki kysymällä, onko kysymyksiä. Muutama pikkujuttu, kuten onko tässä paskassa mitään järkeä, mutta kukaan ei sitä kysy. Nelikymppisen majurin koko olemus henkii ammattimaisuutta, parinkymmenen vuoden kokemusta. Jenkkisiili oli tarttunut vaihto-oppilaana suurvallan merijalkaväessä. Henki samaten. Harmi vain, ettei Ukraina ole USA. Radioiden kantama ei riitä kuulemaan pataljoonan verkkoa, joten he olisivat komentajan antaman käskyn varassa.

Vaunussa on lämpimämpi kuin ulkona. Lattialla lainehtii kymmensenttinen kerros vettä ja öljyä. Ampuja syö suklaapatukkaa, ojentaa starshinallekin toisen. Mistä se noita kaivaa?

Motivaatiosuklaata. Syö tätä ja marssi Moskovaan. Huono yritys. Saksalaisten Panzerschokoladella voisi onnistuakin.

Ampuja polkee ilmapyörää. Neljätoista tonnia terästä on kovaa ja kylmää. Prismat huurtuvat. Starshina nappaa vettä. Toivottavasti laatikossa oleville hylsyille ei tule tarvetta.

"Liikkeelle!"

Haupitsit ajavat asemiinsa. Niiden murkulat ovat ovenmurskaajia. He eivät ole pölynimurikauppiaita. Kolmekymmentämillinen tykki syytää valojuovaa nopealla vaihteella. Kk säestää. Punaiset, kieppuvat renkaat tanssittavat vihollista kuin räsynukkeja. Jalkaväki syöksyy vaunujen takana jalat hapoilla.Torni kääntyilee, ulos tunkee mätien kananmunien haju. Suujarru iskee tulilieskaa sivulle.

"Talon taakse!"

Ylimmästä ikkunasta väpättää suuliekki.

"25-00, kk, 300, tuhoa!"

Ampuja huomaa sen, tykki nousee, pam. Pam pam pam. Talon pääty lakkaa olemasta. Toisessa vyössä on 1:2 panssari-ja sirpaleammusta, toisessa 2:1.

Erään talon vieressä miehistö poistaa naamiointia T-72:sen päältä. Panssarihaupitsin kolmenkymmenen kilon sirpale lennättää suoraan taivaaseen asti. Tässä pelissä ei ole replayta.

Talo talolta, katu kadulta. Lopulta pitkä rakennus tulee vastaan. Bemarit ja BTR:ät suojaavat, kuormurit ajavat oville. Esikuntaa ja haavoittuneita kannetaan pois. Puolustajien likaiset, resuiset ja nääntyneet hahmot hoippuvat heidän tulosuuntaansa. Luodinreikien rei'ittämiä autoja.

Heidän tehtävänsä on pelastaa esikunta. Muut puolustajat saisivat pärjätä miten tahtoisivat. Ampuja tähtäilee tyhjälle kadulle. Starshina vilkuilee taakseen poistuvia kuorma-autoja. Panssarijääkärit nousevat kyytiin, luukut pamahtelevat.

Vihreitä miehiä ilmestyy mutkasta. Näiden kera ajaa maastoauto, järeä konekivääri katolla. Kolmikulma siirtyy konepeltiin, peukalo painaa sähkönappia, tuuletin hurahtaa.Panssariammukset kahlaavat suoraan auton läpi. Sirpaleammukset sytyttävät polttoaineen.Ympärillä kävelleet hajoavat pitkin asvalttia.

Ampuja ampuu viistottain mutkassa olevan talon seinää. Liian paksu läpäistäväksi, mutta sirpaleviuhkat jäähdyttelevät kulman takana olevien intoa.

"Nolla-kaksi, nolla-neljä, irti!"

Vaihdelaatikko valittaa, vaunu nytkähtää. Telat kirskuvat käännöksessä.

Ehkä tästä selvitään.
---
Paluureitti on eri kuin tulo. Tie on rospuuton kourissa. Starshina vilkuilee taakse, jossa pyöräajoneuvot kamppailevat mutaisilla urilla. Vauhti ei ole juuri hölkkäävää mummoa nopsempi.

Maha kramppaa. Jännitys näkyy levottomuutena. Kärkivaunun asemassa on kaksi vaihtoehtoa: hauta- tai
sankariristi. Edellinen on paljon todennäköisempi.

Pienestä metsänniemestä vasemmalta työntyy esiin rynnäkkövaunu. Starshina ei näe sitä. Ampujan yrittää nähdä kansallisuustunnusta. Etäisyys on liian pitkä. Ampuako vai kuolla?

Suuntalaukaus hajottaa vetopyörän. Etäisyys oikein, ennakko liikaa. Vaikutus osuu keskelle. Takaluukuista puskee kirkas liekki.

Toinen vaunu ajaa näkyviin. Sen torni kääntyy kohti. Sarja ryöpyttää mutaa heidän edessään ja sivullaan. Nopeus on hopeaa, tarkkuus kultaa.

Ampuja antaa mennä kahdeksan paukun rajoittimeen asti. Vihollisen vaununjohtaja hyppää pois.

"Eteenpäin! Ei hidasteta!"

Bemarit ja BTR:ät syytävät helmiketjuja varvikkoon. Lavoilta ammutaan myös. Haupitsien osumatarkkuus liikkeestä ei ole kummoinen, mutta ainakin se antaa ajattelemisen aihetta. Munat turpeessa ei ammuta takaisin.

Liike lakkaa. Vaunu heilahtelee ja tärähtelee osuessaan piilokiviin.

"Ammu lisää", starshina kehottaa.

"Ei kannata. Vyön pää näkyy."

"Ok."
---
Enää kilometri. Pieni kylä, jonka ympärillä kasvaa miehenmittaisia puita.

Nuoliammus kolahtaa alapanssariin. Yhtäkkiä vaunun sisus on täynnä yliäänisiä sirpaleita, kuumaa öljyä ja vettä.

Starshina tuntee jaloissaan iskuja, ne pettävät. Hän putoaa penkiltä rungon ja tornin väliin huumaantuneena. Palavien öljyn ja sähkölaitteiden haju.

Hengissä olevat panssarijääkärit ovat avanneet luukun ja hyppineet tielle. Ampuja yrittää löytää vihollisvaunua. Onteloammus iskee etuvasemmalta. Sula metallisuihku polttaa ajajaa. Sammutuslaitteiston suihkuttama halon vie tajun ja lopulta hengen.

Jalkamiehet repivät ampujan pois. Luoteja hiihtää heidän ohitseen. Haupitsi jyrähtää. Panssarijääkäreitä juoksee tien oikealle puolelle, he kaatuvat valojuovasuihkuihin.

Ampuja makaa tiellä niin litteänä kuin voi. Maata sataa päälle, räjähdykset sattuvat korviin nakkipipon läpi. Osasto hajoaa tuleen kuin akanat tuuleen.

Tuli loppuu. Haavoittuneet huutavat vittua, saatanaa, jumalaa ja äitiä. Hiljaisia myttyjä on eniten. Palavissa ajoneuvoissa ammukset paukahtelevat. Venäjänkielisiä käskyjä. Ampuja nousee varovasti, rynnäkkökivääri seuraa jokaista liikettä.

Komentoautossa joku ampuu pistoolilla.
*