Kotkanpoika

Kotkanpoika
Levittää siipensä
Vielä heikot, epävarmat
Synnyinpuunsa latvassa
Aurinko nousee idästä.

Ei enää löydy jälkiä
Ikuisen vaeltajan
Arpisen harmaaturkin
Kuoltava oli
Vanhan
Uuden syntyessä
Tuhkasta kasvavat
Ajattelun hedelmät

Kantavat siivet uudet
Vielä haparoi
Uuden edessä
Vielä sielua kutsuvat
Pimeät kuusikot
Kuiskailevat nimeä
Täysikuulla vielä
Tuntee veren toisen
Mutta silti liitää
Yllä erämaan
Katsovat
Ne, jotka vihasivat
Eivät enää tavoita
Ei katso enää alas
Horisontti on tie
Vahva on oleva
Kotkaksi tuleva
Liitävä korkealla.