Taivaanrannassa

Taivaanrannassa
Tanssahtelevat viimeiset tulet
Laskee aurinko hitaasti.
Enteilee aikaa tulevaa
Valon voimaa
Ikuista päivää
Yötöntä yötä
Palavat latvat mäntyjen
Valkoisena hohtaa kylki koivujen.

Teekkari rannalla Saimaan
Äärellä aavan veen
Muistelee kotiansa
Lumen vallassa olevaista
Kevät ei ole sinne ehtinyt
Jään ote hellittänyt.
Täällä jo silmuja näkevät
Siniset silmät
Ei tunnu todelta
Näin aikainen herääminen
Säteet jo lämmittävät
Vaikka vasta alku huhtikuun.

Muistaa tulon kurkien
Keikunnan västäräkkien
Kiljahdukset pääskyjen
Elämän tuojien.
Siellä tuntee kevään
Sen voiman
Virran lailla padotun
Täällä virtaa puroina.
Miten pohdit syvällistä
Keskellä hyörinää kaupungin
Täysien katujen
Sykkeessä liian nopeassa
Loppuun polttavassa?
Et tunne sidettä maan
Esi-isien juurien painoa
Sielun keveän liitoa
Yllä laajan korpimaan
Laella tuntureiden.

Hukan ulvontaa et sä täällä kuulla saa
Vihellystä kontion
Metsän kuninkaan tervehdystä nää
Tunne voimaa maan
Ikiroudastaan heräävää
Kun pyyhkii elämä
Kylmänkukat ikkunoista
Toivon hetkeksi antaa
Silloin vain tanssia saa
Kylmän kourat yllä lain.

Voit tuntea läsnäolon
Sukupolvien menneiden
Tätä maata rakentaneiden
Rakkamaata raivanneiden
Kuinka monta rukousta
Katkeraa kirousta
Onkaan tänne vuodatettu
Välistä hampaiden lausuttu?
Silti kestetty
Lapset kasvatettu
Eteenpäin pyrkimään
Uusiksi tervaskannoiksi.

Härmä
Jähmeys sielun
Pohjoisen ihmisen
Ei sula hetkessä
Säästöliekillä palaa
Härmä peittää ulkokuorta.
Näkemys täällä omaksuttu
Missä kauneus kuoleman kanssa
Kättään lyö.
Sisään päästäkseen
Aikaa on annettava
Silloin näkee
Yötön yö elää aina
Se sisään tallentuu
Läpi kaamoksen kannattaa
Kunnes siivet levittää
Voi sielu taas
Aurinkoon lennättää
Toiveet, rukoukset
Lailla pääskyjen, enkelien.
Sellainen on Lapinmaa
Siellä jokainen osansa saa
Tanssissa tässä
Elämässä.