Hautausmaalla

Hautausmaalla
Lumi hunnuttaa maisemaa
Valkoiseksi morsiameksi
Illan hämäryys peittää minut
Pysähdyn
Katson kiveä
Se on luonnon kättä
Ihmisen käden keskellä
Anteeksi, siskoni
En tuonut kukkia
Pakkanen tappaa kauneuden täällä
Mutta jos äitiisi tulit
Et kaipaa koreuden liepereitä
Olen hiljaa
En pidä hautausmaista
Ikiunen eläjien rauhaa häiritä
Kuka olit, siskoni?
Keneksi olisit tullut?
Naiseksi kasvanut
Kaunokaiseksi kasonnut
Monta kertaa kaivannut
Olen sinua elämän myrskyissä
Kaksin on helpompi seisoa
Leijonia vastassa
Ehkä olisit vahvempi minua
Taivaanrannanmaalaria
Ehkä sinussa palaisi tuli
Minussa vain kytevä
Parhaat menevät ensin
Viattomimmat ennen eloa
Kuoleman rautaporttien taakse
Ei käsi enää yletä
Veri on silti samaa
Sinussa ja minussa
Siemenemme ovat täällä
Roudassa
Pohjan perukoilla
Ehkä näemme joskus
Aika-avaruuden takana.