Kevät huuhtoo maata

Kevät huuhtoo maata
Vihmoo uutta nousua
Synkät viel' pientareet
Mut' katso, luonto herää
Tuhatvuotinen näytelmä
Alkaa taas alusta
Kurkiaurojen kutsu
Kaikuu taas vaaroilla.

Sen tuntee hukkakin
Talviturkki kutisee
Haistaa maan tuoksua
Auringon nousua taivaanrantaan
Ei voi olla huomaamatta
Yötöntä yötä pian juhlitaan
Juhannuskokkoa poltellaan.
Veri kuohuu sisuksissa
Vaikka maan tästä tempaista
Jos olisi siihen kahvat kiinnitetty
Taakit kiinni pistetty.

Voi jo kuulla korvissansa
Leikkiä pääskyjen
Noiden iloluontojen
Elämän keijujen
Pyrähtelyt kirjosiepon
Ilmojen akrobaatin
Pullean hahmon keikkuvan
Oksalla koivusen.
Silloin voi nostaa
Taivaalle ulvonnan
Täyteläisen, nauttivan
Kuun ja auringon
Taivasta jakaessa.
Pulahtaa järviveteen
Huuhtomaan arpia
Talvella kerääntyneitä.

Herää hukka unestaan
Takkuturkki tuumistaan
Sade pieksää harmaapartaa
Jolkottelee sateensuojaan
Mutta virne leveä
Kasvoilla noilla ovelilla
Paljon maailmaa kokeneilla
Kertoo: On uusi huomen
Elämän virta vie
Pienenä pilkistelee
Toivonkipinä
Roihuksi vielä kasvava.