Yksi kerrallansa

Yksi kerrallansa
Otetaan kivi pois
Elämän muurista
Vahva tahi heikko
Hiekalla tahi kalliolla seisovi
Kyrie eleison

Metsämies katsoo nousevaa aurinkoa
Säteitä tuhansia kertoja nähtyjä
Tämäkö on päiväni viimeinen?
Pohtii Tapiolan karjan kaataja
Vai vieläkö armahtavi
Tuonen musta joutsen
Ei virtahaa tummaa ylittää tarvi?
Vielä kerran soljuu peijaissahti hirvensarvessa
Muistamassa mennehiä
Kyrie eleison

Nuoruuden roihuavan tulen vuosien viima
Vanhuuden hiillokseksi kuluttaa
Sitkeimmänkin tervaskannon
Ajan mahti nöyrryttää
Painavi päänsä eessä ikuisuuden
Kosmisen kylmyyden
Tuuleen haihtuvi
Vaan ei katoavi
Kyrie eleison.