Joskus

Joskus
Tuntuu kuin
Voisi vain nukahtaa
Levätä eikä enää herätä
Vetämään elämän auraa
Kivisillä pelloilla

Päivä uus kuin päivä eilinen
Hengenveto, ei muuta
Liekki ylväänä palanut
Turhan nopsaan loppuun paloi
Vain ydin enää käryää

Ihmisten julmuus
Ymmärtämättömyys
Joustamattomuus
Pilkkanaurun kaiku
Kuppaavat veren
Tyhjiin vuodattavat elon voiman
Suo ei irti päästä
Sinne eksynyttä

Syntymäheikon kehoni
Sieluni jättää haluaa
Kahleista orjuuden
Nousta vapauteen
Ajattelun taivaaseen
Universumin ytimeen

Vain pelkuruus
Estää oven avaamasta