Menneisyys kupristuu

Menneisyys kupristuu
Liekkien syleilyssä
Tulen hengen laulaessa
Kiukaan sydämen alla
Vain tuli voi puhdistaa
Tuhka armahtaa
Noen pois sielusta haalistaa
Vasta takoo kuoreni auki
Vihta palaneen suojan aukaisee
Hakkaan kaiken irti
Pesen pois tumman veren
Lian kirkkaasta elämästä
Kyyneleeni rukoilevat
Esi-isäin kirkossa
Tuska ulos hikoillaan
Mennyt hautaan itketään
Piiskaan irti pirua
Paholaisen vainoa
Heitän lisää löylyä
Liehuvain henkein valo
Tietäni valaisee
Vain tuli toverina
Porttini aukaisee
Karjun
Kadotkaa varjot!
Heittäkää henkenne!
Palatkaa helvetin teille
Perkeleen poluille!
Päästäkää pienoni irti!
Ainoani armahtakaa!
Mennyt ja tuleva
Hetken onnea
Elämä meille tarjoaa
Kultahippuja roudan seassa
Huokauksia huolesta
Onnen huuman pyörteissä
Aurinkoista polkua kulkea
Tunturin kylkeä
Vain mielessä
Maailmassa omassa
Unelmissa kauniissa
Voi olla turvassa
Tummin silmin tuijottaa
Langennut vastaan
Mykkä on hahmonsa
Ihoni huutaa
Hiillos himmenee
Vasta raikuu
Astun ulos pakkaseen
Yö huntuaan tarjoaa
Kuu hymyilee
Varjonsa kätkee
Pohjantähti tervehtii
Poikaansa luokseen kutsuu
Kahleiden jäljet jäljellä
Kahleet tummaan veteen jääneinä
Katson taivaalle
Yö kuiskaa nimeni
Tähteni opastaa
Mieleni kentille
Näkyihin kauneimpiin
Kanteleen helkkyessä.