Minä katselen maailmaa

Minä katselen maailmaa
Katselen sitä sivusta
Katselen kevään tuloa
Elämän intoa täynnä olevia nuoria
Lintujen lentoa.

Olen hullu koira
Murisen ja heilutan häntää;
Pelkään, vaikka kaipaan.
Liian lähelle tulleille
Paljastan hampaani
Harvat saavat nähdä sieluuni
Sen pirstaleisen mosaiikin
Jota kannan sisälläni.
Järkeni ja tunteeni
Pelaavat eri peliä
Venäläinen vereni
Kuohahtelee tavan takaa.
Järkeni, teräskasvo
Freudin ylpeydenaihe
Puistelee päätänsä
Painaa sormet vastakkain
Aloittaa saarnansa.

Nuo jotka kerran
Kyyhkystä luulivat lyövänsä
Löivät sudenpentua
Nyt se muistaa kaiken
Nauraa nauruansa
Ponnisti muita korkeammalle
Vaan on sillä hintansa:
Polku yksinäisen harmaan
Kuutamolla ulvovan.

Joskus mietiskelen
Olisiko hän ollut vahvempi
Minua ennen tullut
Tuonelaan viety siskoni.
Vahvempi, kovempi
Nauranut vaikeuksille
Leikitellyt huomiolla
Nauttinut parrasvaloista.
Sen sijaan minä
Kuoleman voittanut
Heikko, ailahtelevainen
Epävarma taivaanrannanmaalari
Seinäruusuna pysyttelevä hermoheikko
Pyristelen täällä näin
Yksinäistä tietä eteenpäin
Ulvoen hulluuttaan.