Kauan vettä virrannut

Kauan vettä virrannut
On Kemijoessa niistä ajoista
Ajoista kaukaisista
Piinan ja tuskan.
Hän avasi ne
Portit lukitut
Joihin ei
Mieli ollut astunut.
Kohtaamaan
Nuo viimeiset demonit
Muistot piinatut
Kuvat, teot
Tunteet, tuoksut
Kuin tässä nyt olisivat
Taas kerran läpi kävin.

Sitten
- ei mitään.
Ei myrkkyä, vihaa
Kostoa, tuskaa
Tyhjiä olivat sellit
Kaikonneet haamut.
Sielu tyhjä, kevyt
Ovat arvet tallella
Mutteivät enää vuoda
Päälle eivät näy.
Anteeksianto
Se kai tämä on?
En tiedä.
Eivät enää hauku
Kalmankoirat
Vaadi päitä vadeille.
Kummallisia ovat maailman tiet
Kummallisia elon päivät
Mosaiikki, kai ehjäks' käy?
Sen näyttää tuleva.