Novelli 16

Yhdistelmä hidastaa. Jarrut ja vaihteet pihahtelevat. Kirkkaat valot saavat lumisateen näyttämään sakealta. Puoliperävaunu liittyy terminaalin kylkeen jatkoksi kuin porsas emakon nisille.

Laiha mies kipuaa alas hytistä. Mukana on vuosien tuomaa ketteryyttä, mitä ikä ei kuitenkaan ole vielä ehtinyt vajuttaa. Musta huppari, työkintaat, teräskärkiset työkengät. Kasvoilla muutaman päivän sänki, silmän alla huonot yöunet ja stressi.

Nuppi jää kalkattamaan miehen harppoessa sisälle. Piha on liukas sulaneista ja taas jäätyneistä laikuista. Ärräpäät lentelevät.

Terminaalissa mies suuntaa hakemaan allekirjoitusta lastauspomolta. Keski-ikäinen, silmälasipäinen pikkuherra löytyy kahvikoneen läheltä. Nähdessään miehen hän käännähtää äkisti.

"Suvaittaan sitä saatana saapuakkin! Lasti on myöhässä, ku herra istuskelee tebellä munkkikahvilla!"

Mies pysähtyy. Hän tuijottaa lastauspomoa hiljaa muutaman sekunnin.

"Voi jumalauta! Käsitäks sä millainen keli tuolla o? Vittu, siellä oli seittämän yhistelmää mettähallituksen puolella ja sä itket jonkun vitun aikataulun perään! Auraa ei näy missään ku ei ole rahaa ees vehettä käynnistää ja noi saatanan renkaat ei piä tällasella säällä senti vertaa.

Haluakssä saaha lastis ehjänä vai et se on tuolla hinurin perässä? Luuleksä et mä ajelen täällä iha huvikseen? Mulla on kotona kolomen vanha poika, jolle mä haluan katon, ruokaa ja joskus jonkun lelunki. Ettei sen tarvihe koulus hävetä et sen isä on vaan joku paskanen rekkakuski.

Helevetti, se ei nää mua melkei koskaa. Kyssyy kohta et kuka se on tuo karvane äijä joka aina kuorsaa meijä makkarissa. Ku se tullee koulusta niin mä olen jo menossa. Pittää ajjaa niskalimassa et sä ja sun kaveris voitte kuorii kermat päältä.

Mä haluan et mun pojalla on isä! Mä oon tehny tätä kohta kakskytä vuotta, luulis saatana että se jossai painaa. Mä ajan just niinko keli vaatii. Jos haluut nopeemmin niin mee itte ajaa. Tekis sulleki hyvvää joskus nähä maailmaa tiski toiseltkii puolelta. "

Lastauspomo seisoo paikoillaan. Kasvoilla on jo sovittelevampi ilme.

"Iha rauhassa, ei tarvii hiiltyä. Tässä vaa kaikki painaa päälle kun aikataulu on sekasin niinku vatta paskatautisella. Herra se on herrallakin. Kyllä mä tiiän ettei se herkkuu ole tuolla painaa vaikka sattais ku esterin persiistä, mutku kaikki ei tiiä. "

"Nojoo...emmä sillä. Mutku pikkuhiljaa alkaa kyrsiä ko kohellaan ku paskaa kengänpohjassa. Se on Suomi sekasin jos tavara ei tuu ajallaan. Ei se kyllä liksassa näy. "

" Sille mä en voi mittää. Iteki tienaa vaan sen verta ettei pahvii tarvii syyä. Annahan se roopuska niin päästää vähän purkammaa tätä sumaa."

Mies ojentaa lastikirjat. Paksu käsi kirjoittaa kuluneella mainoskynällä kuittaukset. Mies pistää vielä oman puumerkkinsä.

"Joo. Ne mennee sitte tonne perälle. Pakasteet kylmiöön ja niin etiäpäin. Ekköhän sä jo handlaa nää hommat."

Mies nyökkää. Hän kiirehtii laskemaan perälautaa. Lumisade vain pahenee.

Jos ehtisi ennen aattoa kotiin, hän miettii.

*