Onnen toiveet

Onnen toiveet
Tanssivat varjot nuotion
Pääskysten leikin lailla
Varjoihin liukenee metsänneito
Taruihin palatakseen
Unennäköön liittyäkseen
Katsoo kulkijaa
Tietää ei seurata voi
Maailmaan toisenlaiseen.
Kyynel katkerin
Ahavaisille kasvoille vierähtää
Vettyvät siniset silmät
Pohjantuulta katseessaan kantavat
Sielun arpia peittävät
Etsineet aina katoavaa.
Kiusattu sielu
Kuten maahisilla kauneimmilla
Väsynyt voittoihin turhiin
Tuulen mukana haihtuviin
Aikeisiin rauenneisiin
Helkkyviin kieliin
Tyhjiin sanoihin.
Tietää, ei erämaa
Muistoa kantamaan jää
Luonnonlaein nojalla
Nuori kun vanhaks' painuvi
Puukonterä hedelmässä makeimmassa
Memento morituri
Muistuttaa imoihista
Mi on tuhkaan sidottu
Se tuhkaks' on palaava
Tulesta ja sirpaleista vanhan
Nousee alku uusi.