Kerran näin tapahtuvi

Kerran näin tapahtuvi
Eteläisillä salomailla
Roudan raiskaamattomilla selkosilla
Kerääntyi laumana
Aavalle suolle
Eläimiä solkenansa.
Siitä hiljaa supisivat
Toisilleen kuiskailivat.
Tapiolan kuningas
Vahva vanha mesikämmen
Keskellänsä liikahteli
Isännän elkehillä
Varmuudella murahteli
Painavia sanojansa.

Siihen tulla tepasteli
Susihukka, takkuturkki
Arpia kantavana.
Velmuillaan vilkuili
Kuunteli korvillaan
Hakeutui otson luokse.
"Ka mistä täällä puhutaan
Salasena kuiskaillaan?"
Kysyi metsän yksinäinen
Vaeltaja ikuinen.
Siihen nalle murahtamaan
" Sodasta puhutaan
Taisteluista kuiskaillaan."
Olivat monet kuullet
Tuolta kaukaa paenneilta
Linnunteitä tulleilta
Muhevan mullan maassa
Verellä peltoja kastellaan
Vihan hedelmiä maistellaan.
Nyt monet pelkäsivät
Tuleekohan tännekin
Ajat ankarat
Tappeluksiin joudutaan
Kiivaasti tempailemaan
Ripaskan tahdissa
Kasakan naurussa.
Siihen kömmiäinen
Loihe lausumahan
" Ei meitä mikään uhkaa
Kaveruksia tuupita
Ole ollut tapana
Turhaan sitä peljännette
Liioittelevat taaskin
Pelotella haluavat."
Siinä pälyili sutemme
Viekkaasti virnisteli
Kunnes avasi suunsa:
" Olet viisaasti haastellut
Vanhoja muistellut
Paljon maailmaa nähnyt
Aikoja mennehiä
Oi Tapiolan isäntä.
Mutta älä tuudittaudu
Turvalliseen valheeseen
Nyt on ajat uudet
Uhka paljon vankempi.
Sano minun sanoneen
Vielä täällä tempaillaan
hurmehista leikkiä
Aivan liian tosissansa
Silloin ei parane
Liikaa kättäpäivää sanoa."

Meteli meni matalaksi
Suppeni supina
Kaikki kääntyivät katsomaan
Harmaaturkkista tietäjää.
Otso oli mykistynyt
Miten julkenikin arvostella
Tapiolan kuningasta
Isäntää talossansa.
Nousi kahdelle jalalle
Mesikämmen mahtava
Korkeuksista huojahteli
Tuimana tuijotti
Törkeätä tölmääjää.
"Mites sinä haastelet
Tuollalailla puhuttelet
Pelonlietsojia
Ei tänne kaivata
Virvatulia pelkääviä
On jo ihan nokolti!
Jolkottele matkoihisi
Liikuskele lippahivoon!"
Hiljaisina katselivat
Eläimet näkyänsä
Harakatkin kerrankin
Paikoillansa pysyivät.
Veti ilkeään irvistykseen
Susi harmaan kuononsa
Jänis pakoon pyrähti
Peloissansa
Ilkeästä mulkoilusta.
"Minä menen
Livohkaan lähtemättä
Kotiani pohjoiseen
Routamaita kulkemaan.
Mutta älkää apua pyytäkö
Hädässänne huutako
Minä en sitä kuule
Kuonokarvan vertaa
Palttia pyynnöistä!"
Niin meni menojansa
Kontiaisen nauraessa
Katkerana poikkelehti
Matalien mäntyjen maille.

Meni aikaa vähän, paljon
Meni kuitensakin
Kunnes alkoi tapahtua
Tulivat vieraat
Auringonnousun tahdissa
Liehuivat lippunsa
Soittivat torvellansa.
Köpelösti kävi kontiolle
Vanhalle isännälle
Komeata turkkia
Janosivat tulijat
Pitkiä peijaisia
Vietettiin urhealle
Karhun kaatajalle.
Jäniskin
Henkiriepunsa menetti
Huolet iäks heitti
Pataan päätyi
Purkkimuonan höystehiksi.
Pakenivat kauhuissansa
Eläimet salostansa
Kuka minnekin kerkeni.

Tulivat viestintuojat
Noillekin seutuville
Karuille kamarille
Sutemme kotikololle.
Kertoivat kamalia
Keinuvat kuukkelit
Pohjoisille serkuillensa
Täysi ompi teurastus
Karmeaa kohtaloa
Tannerta repivät tuhatjalat
Ukkoslinnut munivat muniansa
Tuhon siemeniä kylvävät.
Ohi laukkoi hirvisonni
Ruottiin pakohon
Sanoi siellä selviävänsä
Paremmin lihoissansa.
Virnisteli viiksiniekka
Itsetietoista hymyä
"Mitä minä virkahtelin
Kerran kerroin tulevasta
Minut poies potkittiin
Turha luulla paluuta!"
Oli täälläkin lentäneet
Konelinnut lentoansa
Kaukaa kuullut jyrinää
Ukkosettomalla säällä
Siitä hyvin arvasivat
Mitä oli menollansa
Tuikahteli tulollansa.
Kuuntelivat kauhuissansa
Pohjoisen eläimet
Etelän meininkiä
Sitten siitä läksivät
Pikkuhiljaa kotiansa.
Pyysi eräs pakolainen
Kyynelsilmin aneli
Sutta keräämään
Sotavoiman sopivan
Vieraat yli Vuokseen viemään
Pois noilta konnuilta.
"Ota porot kantajiksi
Sitkeät sudet jäljestäjiksi
Karaistuneilla karhuilla
Antautumattomilla ahmoilla
Pyyhit kasvomme surusta."
Kuunteli tuimana
Tuhahteli taipumattomana
Mutta silti katseli
Parkoja pakenijoita.
Moni huusi emäänsä
Orvoksi jääneet
Itkivät kohtaloansa.
Sanoi sitten lopulta:
"Selvä sitten
Minä kerään sotavoiman
Vieraat poies heittämään
Kiittämättömiä olkootkin
Siitäkin huolimatta
Tärkeämpi ompi maa
Kuin kaunat entisensä
Hätähuutoja kuultakoon!"

Kauhulla vastasivat
Suden kutsuun paikalliset
Miksi tuonne lähteä
Etelän veteliä auttamaan?
Aina olivat naureskelleet
Pohjolan perukoille
Nyt sitten porataan
Omaa typeryyttä.
Tuskaisesti kävi alkuunsa
Hukalla hukkaperä
Monta kertaa tutuksi.
Räksyttivät koirat
Talojen pihamailla
Kivääriä käpistelivät isännät
Tassun jäljet nähdessänsä
Porojensa lähellä
Tokkansa tuntumassa.
Lopulta oli kasassa
Joukko pieni
Sitäkin sitkaampi.
Lähtivät kulkemaan
Pohjoistuulen tuella
Lisääntyivät matkalaiset
Joukkoon liittyneillä
Toive kotiin paluusta
Oli pelkoa voimakkaampi.
Nääntynyt oli harmaahapsi
Tuntureilla jolkotellut
Melkein ilman murenta
Eikä voinut saalistaa
Tutulla tavallansa
Piti saada tueksi
Kaikki kykenevät.

Vieraat olivat käyneet jo taloksi
Ilollansa juhlivat
Oli hyvä isäntä
Ymmärsi häipyä.
Varomattomaksi kävivät
Nukkuivat vartiossa
Loistivat valot hämärässä
Kuka pohjoistuulen puhaltaessa
Ulkona halusi kärvistellä?
Niinpä siis yllättivät
Eläimet vieraamme
Kimppuun kävivät
Todellisella raivolla.
Voitosta voittoon kulki
Joukko pienoinen.
Levisi huhuja
Perättömiä puhuttiin
Näkymättömistä aaveista
Jotka yöllä hyökkäsivät
Täysikuulla ulvoivat.
Silloin päättivät
Lopettaa vierailunsa
Eiköhän tämä ollut tässä
Pakenivat yli Vuoksen
Aidolla kauhulla
Lupasivat pyhästi
Enää koskaan palaavansa
Näille kirotuille maille!

Niin juhlivat eläimet
Suurta voittoansa
Ylistettiin hukkaparkaa
Ensin pahaks haukuttua.
Mutta missä oli sankar itse
Pois oli paennut.
Nähtiin näky tuntureilla
Taivasta raapivilla
Liikkui hahmo yksinäinen
Virnisteli vallassansa
Ilmoille nosti ulvontansa
Yksinäinen kulkija
Iätön vaeltaja
Revontulten kajossa.