Täysikuu taivaalla

Täysikuu taivaalla
Rukoilevat katoavat
Alla tummien varjojen

Tumma on kaapunsa
Kasvot kauniit, iättömät
Hymy vilpitön, suruisa
Nainen tuo tuomittu tehtäväänsä
Iänikuiseen
Kylmän suukon antajaksi
Tuonen maille opastajaksi
Orjantappurain jäljet
Ihoaan kirjamoivat
Eivät näe silmänsä
Maallista vaellusta
Valuvat helmiä verisiä

Kulkenut on hän rinnallain
Läpi tuskan, pelon koetuksen
Varjona vaeltanut
Tukeaan antanut
Tiedän, milloin en enää paeta voi
Suukon hän antaa kyllä
Sen viimeisen kaikista

Häntä rukoilevat armahtajakseen
Kaivatuksi vapahtajakseen
Kiirastulta maan päällä elävät
Häntä rukoillaan
Omaa tuskaa helpottamaan
Vihamiehen maahan alas suistamaan
Surumielisesti hymyilee
Nuori nainen kuvankaunis
Tehtävänsä raskaan täyttää
Silti, kuutamolla
Itkee veren kyyneliä

Ah kuinka häntä säälinkään
Pelättyä, kaivattua
Pirulla, Jumalalla uhattua
Moni näkee vain kaapunsa tumman
Ei sirppiä, viikatetta kanna
Vain hymyä tuota, lohduttavaa
Kerran hän jokaista suutelee
Totuuden paljastaa
Maailmankaikkeuden salaisuuden

Silti kuutamolla itkee hän
Veren kyyneleitä