Juoksen. Märkä pakkanen puree. Raudanmaku. Kengät lipsuvat,
kiristän tahtia.
Lennän. En tunne mitään, olen yksin. Olen yhtä täysikuun kanssa. Naurattaa. Kohotan taivaalle äänettömän ulvonnan.
Hätkähdän vasta alaovella. Kävelen portaikon varovasti - kello on vähän yli puolen yön.
En ole nukkunut kunnolla moneen kuukauteen. Opinnot painavat päälle, ja minun vasen koukkuni on surkea.
Niin, ja tyttöystävä jätti. Taas yksi. Ja taas yksin.
Keho ei pääse jännitystilastaan. Ratkaisuna juoksen lenkkejä silloin, kun muut nukkuvat. Varsinkin täysikuun aikaan maisema on kaunis, loistavine hankineen.
Ja minä. Yksinäinen susi.
---
Nainen käskee mastiffinsa pois keltaista jälkeä nuuskimasta. Kävelypolut ovat tyhjiä tähän kellonaikaan. Vuorotyö sekoittaa aisteja.
Koirantyö.
Korvanapeista pauhaa Haloo Helsinki. Kuussa tuulee, juuri sopivasti. Nainen vilkaisee taivaalle, naurahtaa.
Yhtäkkiä koira pysähtyy. Se jää tuijottamaan metsikköön. Nykäisy ei johda mihinkään, saati maanittelu. Omistajaansa painavampaa koiraa ei niin vain vedetäkään pois.
Matala murina yltyy. Silmät tuijottavat herkeämättä jotain liikkuvaa. Nainen epäröi. Huolestuminen lähettää väristyksen selkärankaan, jännitys nostaa hien.
Sitten hän näkee sen.
Säikähdys. Kuin lamauttava sähköisku. Varjojen muoto muuttuu hahmoksi, olennoksi.
Mastiffi alkaa haukkua, suojaavaa, matalaa. Lihaksikas keho on jännittynyt, taistelijan vaistot ovat terässä.
Varjo kääntyy. Mastiffi liikahtaa kuin perään lähteäkseen mutta tyytyy eleeseen.
Sauvakävelevä pariskunta tulee paikalle vanhan kultaisennoutajansa kanssa. He pysähtyvät, kysyvät mikä on hätänä.
Nainen vapisee.
-----
Päivä on ollut pitkä ja rasittava. Kandityön aikataulu lyö silmille kuin juoppo snäkärillä. Olen vasta luonnosvaiheessa, enää pari kuukautta dead lineen. Toiset puhuvat ulkonäköviilailuista.
Helvettiin yliopisto.
Juostessa uppoudun ihan omaan maailmaani. Sinne kukaan muu ei pääse. Olen yhteydessä johonkin muuhun, näkymättömään. Voin kuulla maailmankaikkeuden rattaiden hitaan liikkeen.
Ohitan nuoren parin, hekin juoksemassa. Varusteet ovat viimeisen päälle, kelpaisivat Intersportin mainokseen. Tatuointi näkyy kohokuviona trikoiden tiukkuuden läpi.
Naisella on hyvä perse.
Kiristän tahtia. On tulossa pitkä yö.
----
Mies vilkaisee sykemittaria. Peruskuntoalueella. PPP, pitää pystyä puhumaan. Nainen kertoo poikkiksensa munailuista, he nauravat.
Kumpikin huomaa yhtä aikaa tumman hahmon edessään. He hidastavat, pysähtyvät.
Koira, mies ajattelee. Missä on omistaja? Vatsalihakset kiristyvät, ilman syytä.
He kävelevät lähemmäs. Koira painuu kyyrympään, se tuijottaa heitä kohti. Iso, nainen tajuaa. Jotenkin...luonnoton.
Mies pysähtyy. Hän ojentaa kätensä ja pysäyttää naisen.
"Tuo ei ole koira."
Aivot lyövät tyhjää. Hengitys kiihtyy. He vilkaisevat ympärilleen, ketään ei näy. Mies karjaisee, he alkavat perääntyä. Karjunta tuntuu hyvältä, se lievittää pelkoa.
Olento nostaa päänsä. Korvat nousevat. Se vilkaisee mutkaan, koira haukkuu ihan lähellä. Vielä vilkaisu naiseen ja mieheen. Rauhallisesti se jolkottaa tiehensä.
----
Palatessani huomaan aiemmin ohittamani pariskunnan ja susikoiraa taluttavan miehen. Alakouluikäiset lapset ovat painautuneita tähän kiinni. Koira tempoilee edestakaisin tiellä.
Se nostaa katseensa, kun pääsen lähelle. Kurkusta nousee vihainen ärähdys. Miehellä on todellinen työ pitää schäfferi paikallaan.
"Riku, äläs nyt...perkele, älä vedä!"
Ohittaessani poppoon tunnen outoa kihelmöintiä.
---
Ovi kolahtaa. Ei aukea.
Mies manaa. Pakkanen on kiristynyt koko viikon, palelee. Nauhattomat tennarit eivät oikein auta.
Kerrostalojen alaovet ovat nykyisin lukossa. Perkele. Voisivat hieman ajatella.
Kossu lämmittää. Täysiä on vielä kaksi, loput tyhjiä. Suomalainen vesi.
Vartioliike ajoi pois rautatieasemalta. Saatana niitäkin. Taposta sellaiset pitäisi tuomita. Räkänokkaiset poikaset ovat niin tärkeää herraa.
Maiharilla monotetaan meni minne tahansa.
Mies hoippuroi erästä roskakatosta kohti. Se on liki ainoita, jotka eivät ole enää lukkojen takana. Millainen tästä maasta on tullut, kun paskaakin vartioidaan kuin Kaarle Kustaan pornonauhoja?
Kolina kaikuu hiljaisuudessa. Joku toinenkin taitaa olla apajilla.
Kelmeässä valossa näkyy tumma hahmo. Äkkiä se nostaa päänsä roskien seasta. Hampaat välähtävät.
Mies älähtää. Pullopussi räsähtää maahan, tennarit vipattavat. Tällaista vauhtia hän on juossut viimeksi Ketterän treeneissä. Älä katso taakse, mieli huutaa. Se saa sinut jos katsot taakse. Läähätys kuuluu jo.
Pyöräkone hiekoittaa pihoja. Mies suuntaa sitä kohti. Keuhkot ovat repeämässä. Hän huitoo kuskia pysäyttämään.
Ovi avautuu. Kuski tuijottaa hetken ennen kuin kysyy mikä on hätänä. Se kuuluu vaivoin moottorin ylitse.
Miehen kurkkuun nousee räkää ja tervaa. Yskittää. Sanoilta menee hetki muodostua. Käsi viittoilee tulosuuntaan.
----
Kirjastossa ihmiset eivät muusta puhukaan kuin sudesta. Radiossa ja televisiossa on annettu kuulutus, jossa ihmisiä kehotetaan välttämään ulkoilua syrjäpoluilla. Poliisi on järjestämässä etsintää.
Lähden pois, liikaa hälyä. Kävellessäni huokaan. Miten selviän? Saan kursittua kokoon tämän kaiken?
Tämä vaatii ehdottomasti pitkän lenkin.
----
Horjahdan. Kipu iskee oikeaan jalkaan. Lennähdän maahan, naula isketään vasemman ranteen läpi.
Yritän nousta. Nilkka on tulessa, jokainen liike sattuu. Samoin ranne.
Olen keskellä ei mitään. Lähimpään asutukseen on monta kilometriä. Hiki muuttaa tuulitakin pelliksi.
Kaikki ryöppyää lävitseni. Itken.
Olen pelkkä epäonnistuja. Kaikki, mitä teen muuttuu tyhjäksi. Surkimus.
Jäinen tie tuntuu lämpimältä. Siihen voisi jäädä makaamaan. Nukuttaa. Pitkästä aikaa on mukava olla.
Huomaan sen vasta ihan vieressäni. Nousen kyynärpäilleni. Jalkani ovat jäässä, liike sattuu.
Sydän jättää lyönnin välistä.
Katson sen silmiin. Matala murina nostettujen huulien takaa.
Näen itseni.
Menetän tajuntani.
---
Herään sairaalan tuoksuun. Hoitaja on juuri vaihtamassa tippaa. Hän huomaa heräämiseni, auttaa maskin päästäni. Puheesta en saa selvää. Toimitettuaan tehtävänsä hän katoaa näköpiiristäni.
Tajunta palautuu vähitellen. Lääkäri kertoo kierroksellaan, että mopoilija oli löytänyt minut. Fyysisten vammojen lisäksi oli diagnosoitu kehon uupumus. Burn out.
Mietin hetken kuulemaani. TV:n paikallisuutisissa ilmoitetaan poliisin lopettaneen etsinnät tuloksettomina.
Olen huojentunut.
*
Lennän. En tunne mitään, olen yksin. Olen yhtä täysikuun kanssa. Naurattaa. Kohotan taivaalle äänettömän ulvonnan.
Hätkähdän vasta alaovella. Kävelen portaikon varovasti - kello on vähän yli puolen yön.
En ole nukkunut kunnolla moneen kuukauteen. Opinnot painavat päälle, ja minun vasen koukkuni on surkea.
Niin, ja tyttöystävä jätti. Taas yksi. Ja taas yksin.
Keho ei pääse jännitystilastaan. Ratkaisuna juoksen lenkkejä silloin, kun muut nukkuvat. Varsinkin täysikuun aikaan maisema on kaunis, loistavine hankineen.
Ja minä. Yksinäinen susi.
---
Nainen käskee mastiffinsa pois keltaista jälkeä nuuskimasta. Kävelypolut ovat tyhjiä tähän kellonaikaan. Vuorotyö sekoittaa aisteja.
Koirantyö.
Korvanapeista pauhaa Haloo Helsinki. Kuussa tuulee, juuri sopivasti. Nainen vilkaisee taivaalle, naurahtaa.
Yhtäkkiä koira pysähtyy. Se jää tuijottamaan metsikköön. Nykäisy ei johda mihinkään, saati maanittelu. Omistajaansa painavampaa koiraa ei niin vain vedetäkään pois.
Matala murina yltyy. Silmät tuijottavat herkeämättä jotain liikkuvaa. Nainen epäröi. Huolestuminen lähettää väristyksen selkärankaan, jännitys nostaa hien.
Sitten hän näkee sen.
Säikähdys. Kuin lamauttava sähköisku. Varjojen muoto muuttuu hahmoksi, olennoksi.
Mastiffi alkaa haukkua, suojaavaa, matalaa. Lihaksikas keho on jännittynyt, taistelijan vaistot ovat terässä.
Varjo kääntyy. Mastiffi liikahtaa kuin perään lähteäkseen mutta tyytyy eleeseen.
Sauvakävelevä pariskunta tulee paikalle vanhan kultaisennoutajansa kanssa. He pysähtyvät, kysyvät mikä on hätänä.
Nainen vapisee.
-----
Päivä on ollut pitkä ja rasittava. Kandityön aikataulu lyö silmille kuin juoppo snäkärillä. Olen vasta luonnosvaiheessa, enää pari kuukautta dead lineen. Toiset puhuvat ulkonäköviilailuista.
Helvettiin yliopisto.
Juostessa uppoudun ihan omaan maailmaani. Sinne kukaan muu ei pääse. Olen yhteydessä johonkin muuhun, näkymättömään. Voin kuulla maailmankaikkeuden rattaiden hitaan liikkeen.
Ohitan nuoren parin, hekin juoksemassa. Varusteet ovat viimeisen päälle, kelpaisivat Intersportin mainokseen. Tatuointi näkyy kohokuviona trikoiden tiukkuuden läpi.
Naisella on hyvä perse.
Kiristän tahtia. On tulossa pitkä yö.
----
Mies vilkaisee sykemittaria. Peruskuntoalueella. PPP, pitää pystyä puhumaan. Nainen kertoo poikkiksensa munailuista, he nauravat.
Kumpikin huomaa yhtä aikaa tumman hahmon edessään. He hidastavat, pysähtyvät.
Koira, mies ajattelee. Missä on omistaja? Vatsalihakset kiristyvät, ilman syytä.
He kävelevät lähemmäs. Koira painuu kyyrympään, se tuijottaa heitä kohti. Iso, nainen tajuaa. Jotenkin...luonnoton.
Mies pysähtyy. Hän ojentaa kätensä ja pysäyttää naisen.
"Tuo ei ole koira."
Aivot lyövät tyhjää. Hengitys kiihtyy. He vilkaisevat ympärilleen, ketään ei näy. Mies karjaisee, he alkavat perääntyä. Karjunta tuntuu hyvältä, se lievittää pelkoa.
Olento nostaa päänsä. Korvat nousevat. Se vilkaisee mutkaan, koira haukkuu ihan lähellä. Vielä vilkaisu naiseen ja mieheen. Rauhallisesti se jolkottaa tiehensä.
----
Palatessani huomaan aiemmin ohittamani pariskunnan ja susikoiraa taluttavan miehen. Alakouluikäiset lapset ovat painautuneita tähän kiinni. Koira tempoilee edestakaisin tiellä.
Se nostaa katseensa, kun pääsen lähelle. Kurkusta nousee vihainen ärähdys. Miehellä on todellinen työ pitää schäfferi paikallaan.
"Riku, äläs nyt...perkele, älä vedä!"
Ohittaessani poppoon tunnen outoa kihelmöintiä.
---
Ovi kolahtaa. Ei aukea.
Mies manaa. Pakkanen on kiristynyt koko viikon, palelee. Nauhattomat tennarit eivät oikein auta.
Kerrostalojen alaovet ovat nykyisin lukossa. Perkele. Voisivat hieman ajatella.
Kossu lämmittää. Täysiä on vielä kaksi, loput tyhjiä. Suomalainen vesi.
Vartioliike ajoi pois rautatieasemalta. Saatana niitäkin. Taposta sellaiset pitäisi tuomita. Räkänokkaiset poikaset ovat niin tärkeää herraa.
Maiharilla monotetaan meni minne tahansa.
Mies hoippuroi erästä roskakatosta kohti. Se on liki ainoita, jotka eivät ole enää lukkojen takana. Millainen tästä maasta on tullut, kun paskaakin vartioidaan kuin Kaarle Kustaan pornonauhoja?
Kolina kaikuu hiljaisuudessa. Joku toinenkin taitaa olla apajilla.
Kelmeässä valossa näkyy tumma hahmo. Äkkiä se nostaa päänsä roskien seasta. Hampaat välähtävät.
Mies älähtää. Pullopussi räsähtää maahan, tennarit vipattavat. Tällaista vauhtia hän on juossut viimeksi Ketterän treeneissä. Älä katso taakse, mieli huutaa. Se saa sinut jos katsot taakse. Läähätys kuuluu jo.
Pyöräkone hiekoittaa pihoja. Mies suuntaa sitä kohti. Keuhkot ovat repeämässä. Hän huitoo kuskia pysäyttämään.
Ovi avautuu. Kuski tuijottaa hetken ennen kuin kysyy mikä on hätänä. Se kuuluu vaivoin moottorin ylitse.
Miehen kurkkuun nousee räkää ja tervaa. Yskittää. Sanoilta menee hetki muodostua. Käsi viittoilee tulosuuntaan.
----
Kirjastossa ihmiset eivät muusta puhukaan kuin sudesta. Radiossa ja televisiossa on annettu kuulutus, jossa ihmisiä kehotetaan välttämään ulkoilua syrjäpoluilla. Poliisi on järjestämässä etsintää.
Lähden pois, liikaa hälyä. Kävellessäni huokaan. Miten selviän? Saan kursittua kokoon tämän kaiken?
Tämä vaatii ehdottomasti pitkän lenkin.
----
Horjahdan. Kipu iskee oikeaan jalkaan. Lennähdän maahan, naula isketään vasemman ranteen läpi.
Yritän nousta. Nilkka on tulessa, jokainen liike sattuu. Samoin ranne.
Olen keskellä ei mitään. Lähimpään asutukseen on monta kilometriä. Hiki muuttaa tuulitakin pelliksi.
Kaikki ryöppyää lävitseni. Itken.
Olen pelkkä epäonnistuja. Kaikki, mitä teen muuttuu tyhjäksi. Surkimus.
Jäinen tie tuntuu lämpimältä. Siihen voisi jäädä makaamaan. Nukuttaa. Pitkästä aikaa on mukava olla.
Huomaan sen vasta ihan vieressäni. Nousen kyynärpäilleni. Jalkani ovat jäässä, liike sattuu.
Sydän jättää lyönnin välistä.
Katson sen silmiin. Matala murina nostettujen huulien takaa.
Näen itseni.
Menetän tajuntani.
---
Herään sairaalan tuoksuun. Hoitaja on juuri vaihtamassa tippaa. Hän huomaa heräämiseni, auttaa maskin päästäni. Puheesta en saa selvää. Toimitettuaan tehtävänsä hän katoaa näköpiiristäni.
Tajunta palautuu vähitellen. Lääkäri kertoo kierroksellaan, että mopoilija oli löytänyt minut. Fyysisten vammojen lisäksi oli diagnosoitu kehon uupumus. Burn out.
Mietin hetken kuulemaani. TV:n paikallisuutisissa ilmoitetaan poliisin lopettaneen etsinnät tuloksettomina.
Olen huojentunut.
*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti