Tempus post hominis

Ah, miten palaakaan!
Toivonkipinä ihmismielen
Loistaa kirkkaana
Keskellä pimeintä yötä
Helvettiin vievällä tiellä
Työ on tekevä vapaaksi.

Keskellä korkeinta onnea
Voiman tunteen hyökyaaltoa
Orja takanasi kuiskaa
Memento morituri
Vihmoo pohjantuuli
Liekkejä roihuavia.

Poloinen parka
Ihminen pienoinen
Suuri luulet olevasi
Jumalaksi kohoavasi
Kaiken kättesi alle taivuttavan
Kuoleman, elämän herra
Ikuisen elon tietä tavoittelet.
Mikä silloin on elämä
Kuin ikuinen vankila
Vailla onnea?

Eläin olet
Verenhimoisin kaikista
Hampaasi terävin
Tappavin katseesi
Kuolettavin kielesi
Kudot valheen seittiä
Lirkutat valoja vääriä
Keltaisena hohtavat silmäsi
Miekkaan oot valmis syöksymään
Itsesi tuhoamaan
Graalia tavoittelet
Maailman vedät mukanasi
Lietsot helvetintulta.

Tiedä

Nousee elämä jälkeesi
Tuhkasta tuhosi
Puskee sitkeänä
Varpu ensimmäinen
Alkaa kaikki alusta
Kierto ikuinen
Sinusta riippumaton
Tempus post hominis.