Koulun alkaminen ja loman loppuminen oli aina yhtä pitkäveteistä. Ensimmäisinä päivinä ei tehty juuri mitään, opettajat vasta järjestelivät kaikkea. Kerran, koulussani Wisconsinissa, pikkukaupungissa jonka jätän mainitsematta, luokalleni tuli uusi oppilas. Hänen nimensä oli Eric, vaikkakin ulkonäkö viittasi voimakkaasti intiaanivereen. Välitunnilla, kun olimme porukalla puhumassa kesälomasta ja muuta paskaa, huomasin Ericin istuvan vähän syrjässä, ajatuksiinsa uponneena. Ajattelin, että häntä ujostuttaa, ja päätin rikkoa jään.
- Hei! Eric, eiks nii? Mitässä teit kesällä?
Eric vilkaisi meitä harmailla silmillään. Ilme ei muuttunut.
- Metsästin ihmissusia Appalakeilla.
Jokainen oli hiljaa. Jos vastaus olisi sisältänyt edes jonkinlaisen vihjeen huumorista, edes silmäniskun, porukka olisi räjähtänyt nauramaan. Mutta se vakavuus, jolla kaikki tuli, sai kaikille sävähdyksen selkärankaan.
Eric ei ollut koulussa kauaa. Hän jäi meidän ulkopuolellemme, ehkäpä juuri kryptisten vastaustensa takia. Toisella kertaa eräs tyttö kysyi, lähtisikö Eric hänen kavereidensa kanssa lähijärvelle rantabileisiin. Tyyppi seisoi hetken hiljaa, kunnes vastasi:
- Ei kiitos. Siellä on liikaa vampyyreja ilta-aikaan.
Koulu ilmapiiri parani Ericin muuton jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti