Istun. Tuoli natisee. Lasken muovisen kahvikupin pöydälle,
kuumuus polttaa liian ohuen reunan läpi.
Kuka helvetti on suunnitellut käytävien kahvikoneet? Joku sadisti, pakko olla. Liian kuumaa heti juotavaksi ja ennen kuin ehtii sanoa 'suihkuturbiinivaramekaanikkoaliupseerioppilas', kahvi on väljähtynyt niin ettei sillä voi kuin kastella kukkia.
Ja nekin kuolevat.
'Tuotanto-optimaatio' on varmasti sana, joka on käynyt kuppisuunnittelijan huulilla. Siitä maalaisjärki on jäänyt rentunruusuksi tanssilavan seinälle. Haulikolla ammuttuna.
Windows aukeaa hitaasti. Kasvanutta tehokkuutta. Odota puoli päivää, että saa koneen auki ja loppupäivä lataile päivityksiä. Koneen kiintolevy alkaa olla täynnä. Pitäisi saada uusi rakkine, mutta piruuttaan eivät anna.
Tuotekehitysjohtajan työsuhdeautoon kyllä löytyy rahaa. Ja helvetin hienoihin käyntikortteihin. Mutta kun rivi-insinööri pyytää konetta, tärkeintä työvälinettä, paikalle kutsutaan kesäharjoittelija-atk-finninaama laittamaan papparaisen kone kuntoon. Sen jälkeen se toimii kahta hitaammin.
Lakkasin yrittämästä miellyttää ihmisiä parikymppisenä. Päättelin, että paskan saa pyytämättäkin. Tyhjän jutustelu, valkoiset valheet ja muut sosiaalisen normiston mukaiset käytössäännöt voisi lähettää seuraavalla satelliitilla vieraiden planeettojen ihmeteltäviksi. Varoitustarralla: Avaa vain omalla vastuullasi.
Pahimpia ovat projektipalaverit. Tuotekehitysjohtajaa kyhnytetään haaroväliin ja jokainen pyrkii petaamaan uutta autopaikkaa. Kritiikin esittäjä saa oraalista rituaalia suorittavilta kollegoilta mulkaisuja.
Mitäpä siitä, että homma kusee.
Hieman ennen lounastaukoa raollaan oleva ovi nykäistään auki. Markkinointipäällikön olemus vetoaa heti - 'taistele tai pakene'-reaktiosta on vain tullut niin kovin aliarvostettu. Siirrän tuolia viisitoista senttiä kauemmas. Paljon pidemmälle tästä siivouskomerosta ei sitten mennäkään.
"Terve! Hei, mä katoin läpi niitä sun suunnitelmias - pirun hyviä. Niissä on oikeesti potentiaalii..."
Leikkaan hampurilaispalautteen poikki pihvin kohdalta. Sitä niille kauppiksessa opetetaan johtamiskursseilla. Liikaa rasvaa ja suolaa. Yhtä lailla siitä saa ylipainon kuin diabeteksen.
Tuotekehityspäällikkö on työmatkalla Kroatiassa, ja kiitos matriisiorkun markkinointipäällikkö vastaa osastosta sen aikaa.
Yhtä mukavaa kuin istua palavassa kusiaispesässä.
Käsken kertoa, mikä niissä oli paskaa. Totuus otetaan raakana sisään kuin kossupaukku. Tai elämä.
Hämmennys himmentää hetkiseksi parikymppisten valkaistujen hampaiden sädehdinnän. Laudatur-pääkoppa nappaa silti kiinni uudesta juonesta. Laitetaanko ranskalaiset mukaan?
"Nosiis markkinoilla ei ole tarvetta just nyt tollaselle. Haetaan vähän haitekimpää..."
Huiskaisen kädellä puheen poikki. Eikös armeija juuri valittanut siitä, ettei sillä ole varaa korvata vanhoja Paseja? Kun AMV:t ovat liian kalliita?
Ei armeijoilta mihinkään ole kadonnut tarve halvalle mutta hyvälle. Kaikki perus-blokit hyllytavarana ja suojan suunnittelussa hippu järkeä mukana niin saadaan Pasin kaltainen, kenttäkelpoinen mutta ajanmukainen.
Markkinointijohtajan kasvoille hiipii kärsivä ilme. Kuin selittäessään vihatun-rakkaalle tyhmälle lapselle, miksi pottaa pitää käyttää vaikkei halua.
"Noku trendinä on niinku netvörkki ja jointti..."
Netti on hyvä kun pitää kerätä informaatiota ja lähettää viestejä. Jointtia taas polttelevat elämänkolhimat ja velvollisuuksiaan välttelevät. Ja serkkuni. Edellisiä ymmärrän, jälkimmäiset voisivat mennä töihin ja serkku katkaisuun.
Ongelma on juuri siinä, että kaikista tehdään liikkuvia tietokonesaleja. Perussuunnittelu laiminlyödään ja lopputuloksena on laitteita, jotka eivät liikahda, koska ulkona on pakkasta. Tai sataa. Tai paistaa. Tai kun joku on etsinyt netistä liikaa pornoa.
Tehdään kova rauta kuntoon ja laitetaan tietokoneet erikseen. Ei tarvitse sitten heittää koko vehjettä romukoppaan kun muisti täyttyy.
Kroatiassa viikonloppumatkoilla hankittu rusketus vaihtaa väriä harmaan ja punaisen välillä. Kädet kokeilevat lakalla muokatun hatun asentoa.
"Noku siis korkeemmasta teknologiasta saa paremmat katteet. Ei kannata tehdä mitään sellasta mitä kiinalaiset tekee halvemmalla. Pitää myydä palveluu ja brändii"
Brandya juodaan brittiläisissä dekkareissa. Varmasti katteet ovat kunnossa, kun tietokoneisiin pitää ajaa viisikymmentä päivitystä vuoteen ja lastentauteja korjata 12 vuotta kunnes laite on vanhentunut, ennen kuin se on siinä iskussa miten alussa luvattiin. Sopimuksiin on ujutettu sellaiset pykälät ettei ostaja voi perääntyä.
Se on lyhytnäköistä tuoton maksimointia. Sillä varmistetaan, että seuraavassa tarjouskilpailussa yhtiö on mustalla listalla. Olisi, elleivät kaikki tekisi samaa. Kun samaa paskaa saa vain eri paketissa, valituksi tulee halvin eikä hinta-laatu-suhteeltaan paras.
Halvan ei tarvitse tarkoittaa laadutonta. Otetaan oppia vaikka Scanialta - sieltä mistä ne moottoritkin tulevat. Yhdistetään ihmisen äly ja koneen kestävyys, eikä kuten nykyisin: Koneen äly ja ihmisen viitseliäisyys. Luulisi suomalaisen työvoiman pystyvän vähän eri kertaluokan toimintaan kuin kiinalaisten nälkäkurkien.
Nämä kauppislaiset myyvät kaikkea samoilla sapluunoilla. Oli kyseessä sitten porkkanamehu tai panssarivaunu. Yhtä tutulla jargonilla kuluttaja voi turvallisin mielin ostaa kaupasta taisteluvaunun ja sotilas ratsastaa porkkanamehupurkilla läpimurrossa. Juottaa viholliselle ylisokeroitua töhnää ja odottaa kunnes se kuolee sokeritautiin tai lisäaineiden aiheuttamaan syöpään.
Trendipaidan ryhti lysähtää. "Miks sä sit ees kysyit?"
Koska halusin nähdä, onko suunnitelmissani jotain järjellisesti väärin. Koska niin ei vaikuta olevan, hän voisi toimittaa ne konsernijohtajalle.
"Mut mähän sanoin ettei tota kannata täs markkinatilantees..."
Ääni on muuttunut jo kimeämmäksi, kasvoilta paistaa epätoivo.
Selitän, että jos hän ei niitä toimittaisi, veisin ne itse. Ja kun tuote ottaisi tuulta alleen, voisi markkinointipäällikön tulevassa elämäkerrassa näyttää pahalta, jos bisnesvainu olisi vienyt niin pahasti harhaan.
Opportunistilaskin hyrähtää käytiin nuorukaisen pääkopassa. Se laskee todennäköisyyksiä uusille bonuksille, työmatkoille rantakohteisiin, pränikälle leasing-autolle, pitkäsäärisille sihteereille, koko konsernin johtajan pestille...
Markkinointipäällikkö pomppaa pystyyn bodypumpin tuomalla tarmolla.
"Jos mä nyt sit kävisin juttelee bossin kanssa. Mut mitään en lupaa"
Tutkimattomia ovat herrain tiet, vastaan. Käsintehtyjen kävelykenkien kopina loittonee käytävällä. Naurahdan ja katson kelloa.
Jaaha. Onkin lounasaika.
*
Kuka helvetti on suunnitellut käytävien kahvikoneet? Joku sadisti, pakko olla. Liian kuumaa heti juotavaksi ja ennen kuin ehtii sanoa 'suihkuturbiinivaramekaanikkoaliupseerioppilas', kahvi on väljähtynyt niin ettei sillä voi kuin kastella kukkia.
Ja nekin kuolevat.
'Tuotanto-optimaatio' on varmasti sana, joka on käynyt kuppisuunnittelijan huulilla. Siitä maalaisjärki on jäänyt rentunruusuksi tanssilavan seinälle. Haulikolla ammuttuna.
Windows aukeaa hitaasti. Kasvanutta tehokkuutta. Odota puoli päivää, että saa koneen auki ja loppupäivä lataile päivityksiä. Koneen kiintolevy alkaa olla täynnä. Pitäisi saada uusi rakkine, mutta piruuttaan eivät anna.
Tuotekehitysjohtajan työsuhdeautoon kyllä löytyy rahaa. Ja helvetin hienoihin käyntikortteihin. Mutta kun rivi-insinööri pyytää konetta, tärkeintä työvälinettä, paikalle kutsutaan kesäharjoittelija-atk-finninaama laittamaan papparaisen kone kuntoon. Sen jälkeen se toimii kahta hitaammin.
Lakkasin yrittämästä miellyttää ihmisiä parikymppisenä. Päättelin, että paskan saa pyytämättäkin. Tyhjän jutustelu, valkoiset valheet ja muut sosiaalisen normiston mukaiset käytössäännöt voisi lähettää seuraavalla satelliitilla vieraiden planeettojen ihmeteltäviksi. Varoitustarralla: Avaa vain omalla vastuullasi.
Pahimpia ovat projektipalaverit. Tuotekehitysjohtajaa kyhnytetään haaroväliin ja jokainen pyrkii petaamaan uutta autopaikkaa. Kritiikin esittäjä saa oraalista rituaalia suorittavilta kollegoilta mulkaisuja.
Mitäpä siitä, että homma kusee.
Hieman ennen lounastaukoa raollaan oleva ovi nykäistään auki. Markkinointipäällikön olemus vetoaa heti - 'taistele tai pakene'-reaktiosta on vain tullut niin kovin aliarvostettu. Siirrän tuolia viisitoista senttiä kauemmas. Paljon pidemmälle tästä siivouskomerosta ei sitten mennäkään.
"Terve! Hei, mä katoin läpi niitä sun suunnitelmias - pirun hyviä. Niissä on oikeesti potentiaalii..."
Leikkaan hampurilaispalautteen poikki pihvin kohdalta. Sitä niille kauppiksessa opetetaan johtamiskursseilla. Liikaa rasvaa ja suolaa. Yhtä lailla siitä saa ylipainon kuin diabeteksen.
Tuotekehityspäällikkö on työmatkalla Kroatiassa, ja kiitos matriisiorkun markkinointipäällikkö vastaa osastosta sen aikaa.
Yhtä mukavaa kuin istua palavassa kusiaispesässä.
Käsken kertoa, mikä niissä oli paskaa. Totuus otetaan raakana sisään kuin kossupaukku. Tai elämä.
Hämmennys himmentää hetkiseksi parikymppisten valkaistujen hampaiden sädehdinnän. Laudatur-pääkoppa nappaa silti kiinni uudesta juonesta. Laitetaanko ranskalaiset mukaan?
"Nosiis markkinoilla ei ole tarvetta just nyt tollaselle. Haetaan vähän haitekimpää..."
Huiskaisen kädellä puheen poikki. Eikös armeija juuri valittanut siitä, ettei sillä ole varaa korvata vanhoja Paseja? Kun AMV:t ovat liian kalliita?
Ei armeijoilta mihinkään ole kadonnut tarve halvalle mutta hyvälle. Kaikki perus-blokit hyllytavarana ja suojan suunnittelussa hippu järkeä mukana niin saadaan Pasin kaltainen, kenttäkelpoinen mutta ajanmukainen.
Markkinointijohtajan kasvoille hiipii kärsivä ilme. Kuin selittäessään vihatun-rakkaalle tyhmälle lapselle, miksi pottaa pitää käyttää vaikkei halua.
"Noku trendinä on niinku netvörkki ja jointti..."
Netti on hyvä kun pitää kerätä informaatiota ja lähettää viestejä. Jointtia taas polttelevat elämänkolhimat ja velvollisuuksiaan välttelevät. Ja serkkuni. Edellisiä ymmärrän, jälkimmäiset voisivat mennä töihin ja serkku katkaisuun.
Ongelma on juuri siinä, että kaikista tehdään liikkuvia tietokonesaleja. Perussuunnittelu laiminlyödään ja lopputuloksena on laitteita, jotka eivät liikahda, koska ulkona on pakkasta. Tai sataa. Tai paistaa. Tai kun joku on etsinyt netistä liikaa pornoa.
Tehdään kova rauta kuntoon ja laitetaan tietokoneet erikseen. Ei tarvitse sitten heittää koko vehjettä romukoppaan kun muisti täyttyy.
Kroatiassa viikonloppumatkoilla hankittu rusketus vaihtaa väriä harmaan ja punaisen välillä. Kädet kokeilevat lakalla muokatun hatun asentoa.
"Noku siis korkeemmasta teknologiasta saa paremmat katteet. Ei kannata tehdä mitään sellasta mitä kiinalaiset tekee halvemmalla. Pitää myydä palveluu ja brändii"
Brandya juodaan brittiläisissä dekkareissa. Varmasti katteet ovat kunnossa, kun tietokoneisiin pitää ajaa viisikymmentä päivitystä vuoteen ja lastentauteja korjata 12 vuotta kunnes laite on vanhentunut, ennen kuin se on siinä iskussa miten alussa luvattiin. Sopimuksiin on ujutettu sellaiset pykälät ettei ostaja voi perääntyä.
Se on lyhytnäköistä tuoton maksimointia. Sillä varmistetaan, että seuraavassa tarjouskilpailussa yhtiö on mustalla listalla. Olisi, elleivät kaikki tekisi samaa. Kun samaa paskaa saa vain eri paketissa, valituksi tulee halvin eikä hinta-laatu-suhteeltaan paras.
Halvan ei tarvitse tarkoittaa laadutonta. Otetaan oppia vaikka Scanialta - sieltä mistä ne moottoritkin tulevat. Yhdistetään ihmisen äly ja koneen kestävyys, eikä kuten nykyisin: Koneen äly ja ihmisen viitseliäisyys. Luulisi suomalaisen työvoiman pystyvän vähän eri kertaluokan toimintaan kuin kiinalaisten nälkäkurkien.
Nämä kauppislaiset myyvät kaikkea samoilla sapluunoilla. Oli kyseessä sitten porkkanamehu tai panssarivaunu. Yhtä tutulla jargonilla kuluttaja voi turvallisin mielin ostaa kaupasta taisteluvaunun ja sotilas ratsastaa porkkanamehupurkilla läpimurrossa. Juottaa viholliselle ylisokeroitua töhnää ja odottaa kunnes se kuolee sokeritautiin tai lisäaineiden aiheuttamaan syöpään.
Trendipaidan ryhti lysähtää. "Miks sä sit ees kysyit?"
Koska halusin nähdä, onko suunnitelmissani jotain järjellisesti väärin. Koska niin ei vaikuta olevan, hän voisi toimittaa ne konsernijohtajalle.
"Mut mähän sanoin ettei tota kannata täs markkinatilantees..."
Ääni on muuttunut jo kimeämmäksi, kasvoilta paistaa epätoivo.
Selitän, että jos hän ei niitä toimittaisi, veisin ne itse. Ja kun tuote ottaisi tuulta alleen, voisi markkinointipäällikön tulevassa elämäkerrassa näyttää pahalta, jos bisnesvainu olisi vienyt niin pahasti harhaan.
Opportunistilaskin hyrähtää käytiin nuorukaisen pääkopassa. Se laskee todennäköisyyksiä uusille bonuksille, työmatkoille rantakohteisiin, pränikälle leasing-autolle, pitkäsäärisille sihteereille, koko konsernin johtajan pestille...
Markkinointipäällikkö pomppaa pystyyn bodypumpin tuomalla tarmolla.
"Jos mä nyt sit kävisin juttelee bossin kanssa. Mut mitään en lupaa"
Tutkimattomia ovat herrain tiet, vastaan. Käsintehtyjen kävelykenkien kopina loittonee käytävällä. Naurahdan ja katson kelloa.
Jaaha. Onkin lounasaika.
*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti