Heräävien säteiden puna

Heräävien säteiden puna
Hiljainen humina tuulen henkien
Päivät kantavien hankien

Kanteleensa kielillä soittaa
Vanha mies, laulaja iättömien
Silmänsä eivät tätä maailmaa näe
Vaan katsovat maailmaa toista
Ikiaikaista, kaukaista
Minn' laskee valo iltaisin

Helkkyvät kielet taidokkaasti
Hyräilee haikeasti
Nuoruutensa päivistä
Viisauden lankoja punoskelee
Onnen huumista
Pettymyksien katkeruuksista
Kaikkeuden kierrosta

Tervaskanto
Sukunsa viimeinen
Painon antaa sanoilleen
Kadonneiden unelmien haikuvat kaiut
Kipinä muistojen tulisijassa
Ajanvirtaan jääneestä

Säde kyyneleen tavoittaa
Poskelta ahavalta
Sateenkaaren väreissä
Loistaa mosaiikki
Eletystä elämästä
Jumalten tahdosta
Enkelien supinasta

Metsä poikansa
Huomaansa ottaa
Väsyneelle viimoisen leposijan antaa
Lohdun virrenlaulajalle