Kantaa huuto tunturista

Kantaa huuto tunturista
Ulvonta vaaroilta tuhansilta
Jääsaleista
Keskeltä kesää
Suvesta syvimmästä.
Ulvoo kahta taivaalla
Kuuherraa, Aurinkoa
Väsymättä kiertäviä
Kulkee ikuista tietään
Tuomittu
Lain ankarimman nojalla
Ken voi armahtaa?
Kaipaa
Pelkää
Pelkoaan kammoaa.
Silti tietää
Ei kuule virttä harmajan
Toisen samanlaisen
Näitä teitä kulkevan.
Sanoo, ei kukaan voi kestää
Tuhatta tuskaa, helvetin tietä
Vain ymmärtääkseen
Ei ketään itse voi ymmärtää, sietää
Pilkahdus sielusta
Sinisissä silmissään
Pohjantuulta puhaltavissa.

Leikkii edelleen poika yksinäinen
Pihamaalla koulun pimeimmän
Sateessa piirtää viivaa kentän hiekkaan
Unelmoi päivistä noista
Kunnian kentistä
Liitämisestä niin korkealla
Kukaan satuttaa voi enää
Riemusaatossa kulkea
Alta portin kultaisen
Orjan muistuttaessa
Memento morituri.

Tuonut ei
Uniformu kunniaa
Kultaa rinnuksilleen
Kaukana kotoa
Hämeen harmailla mailla.
Lupausta vanhalle annettua
Ei täyttää voinut
Vei Tuonelaan tie veteraanin
Taistot ankarat nähneen.
Häpeässä painoi poika kasvanut
Päänsä siloitetun
Kärsi pilkan tovereiden
Vanhan muistin nojalla
Unelmiin turvautuen.

Mihin vie tie
Sutemme
Kerranko poikkelehtii
Pois jäisistä saleista
Kerranko vielä on näkevä
Käsi kohotettu
Sana sanottu
Lyöntiä tarkoita
Pilkkanaurua piilota.